Michael Jackson

» kynät H-4B
» parituntinen työ

+ Henkilöstä ei voi erehtyä! Kasvojen varjostukset onnistui hyvin, ja hiuksetkin on aika hyvät.
- Silmät on eri korkeuksilla, ärsyttävää :D Takin kanssa iski laiskuus ja se näkyy, kun se oli mallikuvassa niin musta, etten erottanut kankaan taitoskohtia.

Kukas muukaan kuin itse popin kuningas. Aamen tälle miehelle, joka osaa sheivata parransänkensä näkymättömiin, ja ystävällinen vihjaus hyvää vauhtia valmistuvalle Jensen Acklesille... Tämä kuva menee lahjaksi ystävälle, kovalle fanille, synttärilahjaksi. Sille samaiselle, jonka omaa lauluääntä olen jo aiemmin ylistänyt. Ensi torstaina olisi konsertti, jossa esitämme Adelea kahden kappaleen verran. Kesäksi saatetaan saada ihan jotain pieniä palkkakeikkojakin. Hurjaa. En haaveile musiikkialan työstä, mutta kelpaahan tuo, jos vaihtoehtona on lehtien jako.

Jotain kesätöitä olisi kuitenkin tarkoitus piakkoin hakea. Äiti jo intoilee ajatuksesta, että lähtisin ulkomaille kesätöihin jossain vaiheessa, enkä voi väittää ettenkö itsekin olisi kiinnostunut. Mutta jos ihan ensiksi saisi kotikaupungista hommaa...

Pakkasauringossa

» kynät H, 2B ja pari puuväriä
» olisiko neljän illan projekti

+ Kai tässä jonkinlaista tunnelmaa on, loppujen lopuks. Tyytyväisyyden aiheita ponin harja ja häntä sekä ratsastaja. Taustakin aika jees.
- Skanneri söhräsi ja huolella, ja teki jäljestä rakeista. Tässä oli alun perin auringon lisäksi sinistä sävytystä, mutta sitä en enää kuvankäsittelyllä saanut esille. Poni ei oikein näytä aidolta, ja talojen seinissä erottuu väritysjälki liian selvästi.

Uudenvuodenlupaus, opetella värittämään. Kai sen voi tälleen kevyesti aloittaa! Kaikki se hento sininen, jota sekoittelin mukaan, hävisi skannausvaiheessa - sori. Mutta yritystä oli, ihan totta. Mulla on jotenkin ihan valtava inspiraatio piirtää kaikkea sellaista, jossa on hevosia ja lunta. Mallikuvia on ihan yli tarpeen, mutta ensin yritän tehdä kaiken keskeneräisen pois alta.

Me lähdetään hiihtolomalla oikein etelänmatkalle - autonnokka kohti Tampere cityä. Eipä tule kovin kirjaimellinen hiihtoloma, enkä ole muutenkaan vielä päässyt oikein talviurheilun makuun. No, olen mä yhden kerran ollut laskettelemassa. Jospa tilanne korjaantuisi pian, viimeistään ainakin helmikuun puolella, kun meille saapuu saksalaispoika työharjoitteluun, siitä samasta perheestä jossa minä syksyllä pidin majaa.

Tuossa vielä vertailun vuoksi täällä jo aiemmin esiintynyt luonnosvaihe.

P.S. Kokeillaanpas toimiiko tämä: Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Yksinkertainen suunnitelma

» kynät F, HB, 2B, 4B
» yhteensä +2h

+ Todistettavasti tunnistettavissa, vaikka ihan kaikki eivät varmaan ole nähneetkään tätä laulajaa. Ainakin ne, jotka osaavat yhdistää nimen Pierre Bouvier johonkin, varmasti tunnistavat. Olen kasvonpiirteisiin aika tyytyväinen ja paitaan myös, vaikea on eritellä yksittäistä erityisen onnistunutta juttua.
- Otsa on liian iso (skannaan korjatun version sitten aikanaan) ja hiukset on tönköt. Hiuksissa mulla riittääkin opettelua, että saa ne luonnollisen näköisiksi.

Simple Plan bändinä on varmasti monelle tuttu, mutta sen laulaja Pierre Bouvierin nimi tuskin sanoo mitään ihan yhtä monelle. Vilkaiskaa kuvahaun tuloksia, jos haluatte muodostaa mielipiteen tästä piirroksesta, mutta naama ei näytä yhtään tutulta.

Musiikki on mulle tärkeää. Soitan pianoa ja vähän bassoa, kuten on tainnut aiemmin jo tulla mainittua, ja oon musiikkiluokalla. Simple Plan on ollut yksi mun suosikkibändeistä jo yli neljä vuotta, mutta ylivoimaiseksi ykköseksi se nousi vasta viime syksyn aikana. Kanadalaisbändi täyttää nykyään mun suosikkikappaleiden soittolistasta suunnilleen kolmasosan. Aiemmin en seurannut bändin tekemisiä niin tarkkaan, vaikka biisejä kuuntelinkin jonkun verran. Joten voitteko kuvitella sitä tunnetta, kun tajuaa vasta 2012 joulukuussa, että Simple Plan on ollut Helsingissä soittamassa juuri viime huhtikuussa? No, seuraavaa Suomen keikkaa odotellessa... Sitä en aio missata.

Your Love Is A Lie on ihan ensimmäinen bändin kappaleista, jonka kuulin ja johon tykästyin. (Videolla vilahtaa Nokian kännykkä, pointsit siitä!) Muita omia suosikkejani ovat mm. Jet Lag, joka kuvaa niin hyvin miltä Japanissa välillä tuntui olla erossa ystävistä, Astronaut, This Song Saved My Life ja When I'm Gone, josta en aluksi tykännyt yhtään, mutta johon rakastuin kuitenkin lopulta kuultuani sen autoradiosta Saksassa.

Puoliverinen prinssi

» kynät F, HB & 2B + pyyhekumikynä
» n. 2 tuntia

+ Aidonnäköinen pää, ja varjostuksiin oon tosi tyytyväinen! Tuli sellainen elävän oloinen, hieno ja kiiltävä hevonen, ihan kuin mallinsakin.
- Jalat on vähän ylipitkät näköjään. Rakennepoliisit löytävät varmaan muutakin huomauttamista, en ole ihan ekspertti niissä asioissa.

Okei, oikeasti olen menossa vasta Feeniksin killassa - sain tuon tuhatsivuisen ajantappajan joululahjaksi ja olenhan mä jo sivulla 66! Mutta tämä piirustus esittää ihan vain tavallista hevosta jästimaailmasta. Tai ei nyt ihan tavallista, vaan jotain hienoa kilpaoria, puoliveristä. En ollut pitkään aikaan piirtänyt hevosia luonnoksia pidemmälle, ja lopputulokseen oon tosi tyytyväinen.

Muistin tosin, miksi aina aiemmin olen aloittanut hevosten piirtämisen niiden päästä. Olisi nytkin pitänyt, oli nimittäin helkkarin vaikea saada päästä ja kaulasta oikean kokoiset, kun muu on valmista. Ja kun pää oli kiva, piti korjata vähän selkää, sitten olikin jalat väärässä kohtaa ja niin edelleen... Ääriviivavaihe oli vaikein, sillä värittely onnistuikin sitten yllättävän helposti.

Mulla olikin tänään ensimmäinen päivä koulua joulu(=sairas-)loman jälkeen. Uusi, remontoitu ruokala on avattu, ja se on hieno. Mulle riittää tosin totuteltavaa selkänojallisiin (!!!) penkkeihin ja siihen, etten mahdu istumaan jalat ristissä.

Kaverit puolestaan totuttelevat punaiseksi värjättyyn sydämenkuvaan mun sivusiilissä. Pääsin jopa kampaajani valokuvagalleriaan, kun tuli valmista, oli sen verran harvinaista ja hankalaakin hommaa kuulemma. Mutta mä tykkään ja kovasti! Lupasin keksiä ensi kerraksi jotain vielä vaikeampaa, ideoita? ;D

Keskeneräisiä

Vaihteeksi vähän luonnosvaiheita. Vasemmanpuoleinen on kesän lemmikkikilpailun voittajalle valmistumassa, ja se on muuten aika hyvällä mallilla, mutta haalarin värittäminen onnistuu vain vähän kerrallaan. Hidasta, mutta piirrän omilla ehdoillani. Jos mua ei huvita tehdä jotain, en tee, koska silloin ei ainakaan tule hyvää jälkeä. Mutta kyllä tuo tuosta vielä valmiiksi tulee!

Oikealla sitten mun joululomalla palanneen heppakipinän tulosta. Olen saanut luonnosteltua sen ja aloittanut lopullisten ääriviivojen vahvistamisen hevosen etuosasta. Siitä ei pitäisi tulla kokonaan lyijykynätyö, vaan aion aloittaa uudenvuodenlupauksen toteutusta ihan varovaisesti sävyttämällä kuvaa vähän sinisellä. Kimo hevonen pakkaslumessa.

Täällä on plussakeli ja linnut laulaa. En tykkää, tuntuu keväältä. Ja mun mielestä kevät on kamalinta aikaa vuodesta, varsinkin se, kun lumi alkaa vähitellen muuttua pehmeäksi mömmöksi ja mittarit ei enää pysy miinuksella, ja silti on harmaa taivas. Mieluummin -20 astetta kiitos, ja kyllä, olen tosissani. Jos mä saisin päättää, olisi pakkasta koko talvi, ja kaikki lumi häviäisi sitten kerralla joku päivä, haihtuisi naps vain pois.

Kaksituhattakaksitoista

Paljon on tapahtunut. Melkein jopa liikaa yhdelle vuodelle. Korvaamattomia kokemuksia, ihania muistoja ja toisaalta hetkiä, jotka olisin halunnut jättää väliin.

Vaihto-ohjelmaan, johon osallistuin viime vuonna, kuului saksalaisten vastavierailu meillepäin pariksi viikoksi, ja se ajoittui helmikuulle. Oli suuria suunnitelmia, jotka kariutuivat mun osalta, mutta hauskoja hetkiä riitti siitä huolimatta. Kariutuminen johtui kahden sukulaisen kuolemasta samana päivänä, toisistaan tietämättä, saman tunnin sisällä, toistensa äiti ja poika. Se tavallaan kiehtoo mua edelleen, erikoisella tavalla. Vaikka lasketteluviikonlopun sijaan päädyin hautajaisiin, rinteeseen pääsikin kyllä keväämmällä ihan kunnolla. Esimerkiksi Rukalla tuli käytyä, sinänsä merkittävää, etten mä ollut ikinä aiemmin ollut niin pohjoisessa

Kesältä mun ainoat kuvat ja parhaat muistot ovat Liettuasta ja riparilta. Muusta en edes muista paljon mitään, jos en erikseen ryhdy miettimään. Perinteisen sateisen suomalaiskesän parhaat hetket ja samalla myös säät elin poissa kotoa, siksi kesäkelit tuntuivat ihan erityisen mitättömiltä tänä vuonna. Ratsastusripari ja sen marraskuinen jatkisviikonloppu olivat kyllä aika kallis vaihtoehto kotiseurakunnan rippileirille, mutta kaiken sen arvoisia - enemmänkin. Enemmän kuin mitään koko vuodesta kaipaan niitä kymmentä ainutlaatuista heinäkuun päivää, jotka muistan ikuisesti.

Saksaankin on ikävä. Palasin sieltä paitsi arvokkaan työkokemuksen kanssa, myös muutaman uuden ystävän ja monta hauskaa muistoa rikkaampana. Lentopalloa saksalaisen poikajoukkueen kanssa, sadonkorjuumarkkinat, iltatunnit Bremenin juna-asemalla... Saatan vielä palata, omatoimisesti. Joskus. Haluaisin ainakin.

Japanista olen kirjoittanut jo usean postauksen verran, ja silti jää niin paljon sanomatta. En olisi voinut saada parempaa tilaisuutta tutustua melkein kokonaan vieraaseen kulttuuriin ihan lähietäisyydeltä. Käsitykseni ja mielikuvani maasta muovautui lähes kokonaan uusiksi, kun se mitä kuvitteli tietävänsä, vaihtuikin siihen, mitä omin silmin näki. Ei kukaan kertonut, että roskiksia saa kaupungilla kulkiessa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Tai että ruokakaupoissa ei ole liukuhihnoja kassoilla. Puhumattakaan siitä, että aikuiset miehet pelaavat ratikassa puku päällä Nintendo-konsoleilla, ja tyypilliset japanilaisautot näyttävät siltä, että ne olisi ajettu lyttyyn molemmista päistä.

Blogin aloitin toukokuussa, ensimmäiseni ikinä, ja jo siltä ajalta huomaan kehittyyneeni muotokuvien piirtämisessä. Tunnistettavuus ja näköisyys ovat parantuneet asteittain, sen huomaa helposti kolmesta ylläolevasta naamavärkistä. Muita vertailukohteita ei vielä muutaman kuukauden ajalta ole, mutta ensi vuonna on uusien töiden vuoro, ja aika tutkia edistystä pidemmältä aikaväliltä. Tein yhteisen uudenvuodenlupauksen Uskin kanssa, ja se on opetella värittämään. Mitähän siitäkin tulee...

Hyvää uutta vuotta 2013!

Muita piirros(&maalaus)blogeja #2

Jos käy joululomalla aika pitkäksi, selatkaapa nämäkin blogit läpi. Mä en enää itse tarjoa uusia töitä nähtäväksi ennen uuden vuoden alkua. Piirrän kyllä, mutta en jaksa skannata.

Olen katsellut lempibiisieni pianocovereita netistä ja opetellut omia versioitani. Nickelbackin Lullaby (itkuvaroitus videon katsojille!) ja Mayday Paraden The Memory ovat ensimmäisenä harjoittelulistalla. Himottaisi kuvata niitä joskus nettiin, mutta saa nyt nähdä tuleeko niistä ikinä niin valmista, että päätyisivät ylipäätään videolle asti. Mutta asiaan.

MAAILMA MAALATEN

Nimestäkin päätellen kyseessä on maalaukseen painottuva blogi, silloin tällöin esillä on piirroksia ja muitakin juttuja. Jessi kertoo blogissaan kattavasti ja useiden kuvien avulla maalausten taustoista ja vaiheista.

SiniART

Tätä blogia ei ole pitkillä teksteillä pilattu! Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on toimiva esittelykanava monenlaisille piirroksille niin väreissä kuin lyijykynilläkin toteutettuna.

KYNÄNJÄLKIÄ

Tämä blogi painottuu vahvasti hevosaiheisiin, tietokoneella piirrettyihin töihin, ja poikkeukset vahvistavat sääntöä. Kaikki heppafanit siis tutustumaan, mutta piirrokset vakuuttavat varmasti muutkin!

SYNTEETTINEN SIVELLIN

Akryylimaalaukseen keskittyvä blogi, josta löytyy myös paljon mielenkiintoisia aiheeseen enemmän tai vähemmän liittyviä pohdintoja. Vaikka maalaan itse minimaalisen vähän, tätä blogia on silti kiinnostava seurata.

Pukinkontista

Mä en aio tehdä ihmeempää joululahjapostausta. Sain kyllä kaikenlaista yleispätevää ja kivaa, mutta en jaksa luetella kaikkea erikseen. Enkä rehellisesti sanoen usko, että ketään niin paljon kiinnostavat lahjat luokkaa kahvikuppeja, pyyhkeitä, lapasia, kalenteri, kännykänkuoret ja lahjakortteja. Piirustuspaperia kyllä sain, koossa A3: voisinkin opetella ottamaan kaiken irti paperin koosta, kun nykyään nyhrään aina kaiken tutuille ja turvallisille aanelosille. Lyijykynäjutut teen niille varmaan jatkossakin, koska skannerin koko ei salli sen suurempia töitä, mutta muita tekniikkoja ajattelin kokeilla isoille papereille. Yhdestä paketista löytyi vielä kaksi pakettia kyniä.

Ihan peruspaketti Derwentin lyijykyniä, kuten toivoinkin. Samoja joita käytän nykyisinkin, ja jotka ovat päässeet kulumaan vähän liikaakin. Lupaan pitää uudesta setistä parempaa huolta enkä päästä näitä ikinä tippumaan - vanhan setin 9B:tä en ikinä käyttänyt, koska sen lyijy hajosi sisältä, ja teroitin lopulta kynäparan kuoliaaksi. Tämä on Medium, vanha on Soft eli sen skaala on kolme B:tä enemmän ja H:ta vähemmän kuin uudessa setissä.

Nämä ovatkin mielenkiintoisia. Derwent Pastel Skin Tones, ja kuten nimestä ei varmastikaan kukaan arvaa: ihonsävyihin painottuva väriskaala etenkin muotokuvia varten. Kuten olen monesti aiemmin valittanutkin, en osaa värittää. Mutta haluaisin osata, joten ehkä olisi aika oikeasti tehdä asialle jotain ja alkaa treenata. Toistaiseksi vain katselen ihaillen mallikuvia paketin kannessa. Tavalliset puuvärithän löytyvät jo ennestään, Derwentiä ylläripylläri. Pastel-kynissä on joku spesiaali koostumus tai jotain muuta erikoista, mutta eivät ne kai mitään tähtitiedettä ole käyttäessä. Saatte joskus sitten nähdä, mitä onnistun näillä saamaan aikaiseksi, jos ylipäätään onnistun. :D

Oppa Lapland Style

» tusseja + pari muuta värikynää
» 35min

En lähde sen tarkemmin arvostelemaan tätä, koska tää on tämmönen, noh... Sanoin, että voisin yrittää piirtää jotain, mutta en jaksa ajatella mitään järkevää. Yritin kuitenkin, ja sain aivan loistavan (lue: typerän) idean. Se on järkevästä kaukana, kuten ennustinkin. Sitä se sairas mieli teettää. Okei, ei mulla enää siinä vaiheessa ollut kuumetta.

Mun piti postata tämä vasta jouluna, mutta tuskin kuitenkaan olisin ehtinyt, joten juhlistetaan sen sijaan joululoman alkua. Meillä ainakin loppui koulu tänään. Keskiarvo putosi melkein puolikkaalla numerolla, mutta mitäpä väliä. Se ei vaaranna mun lukioon hakemistani, ja syksyn aikana olen ollut vähän muualla kuin panostamassa opiskeluun. 170 poissaolotuntia eivät olleet multa mitään pois, päinvastoin: sain arvokkaita kokemuksia, jotka eivät enää toistu. Ehtii sitä läksyjä lukemaan vielä muutaman seuraavan vuoden aikana ihan tarpeeksi!

Loma: enemmän tai vähemmän ansaittu, mutta erittäin tervetullut. Juhlistettiin päivää naapurin kanssa katsomalla "2012" ihan näin maailmanlopun kunniaksi. Jos ei yö koidu planeettamme kohtaloksi, toivotan teille Gangnam Style -tontun myötä mukavaa joulunaikaa ja rentoa lomaa!

Tulivuori ja Tokion kadut

Olen kipeänä, enkä jaksa kuin joko möllöttää koneella tai möllöttää sängyssä. En ole varmaan kuukauteen tervettä päivää nähnytkään, ja silti olen keikkaillut luokan kanssa, käynyt viettämässä viikonlopun jatkoriparilla, ollut lentopalloturnauksessa, pikkujouluillut ja säätänyt kaikkea muuta tärkeää. Nyt se kuume sitten iski ja samalla pakkolepo. Mun on liian helppo olla välittämättä pikku nuhasta ja paahtaa vain menemään, ja sitten käy näin. Missään vaiheessa ei iskenyt paljon puhuttu syysuupumus, josta melkein koko luokka kärsi. Skippasin pahimmat loska-ajat, sillä ulkomaanreissut olivat juuri sopivasti keskellä syksyä. Kaivoin äskettäin muistikorteilta vielä muutamia onnistuneimpia kuvia Japanista. Haluan takaisin.

Hokkaidossakin oli kyllä syksy. Satoi vettä melkein päivittäin, ja lämpötila oli vähän yli kymmenen astetta. Mutta siellä oli ruska kauneimmillaan, varsinkin vuorilla. Saarella on myös paljon kuumia lähteitä, ja mekin käytiin viettämässä kylpyläviikonloppua, jollaista ei Suomessa koe. Altaiden vesi oli lähemmäs 40-asteista, ja sitä ei tarvinnut koneellisesti lämmittää, pikemminkin jäähdyttää. En tiedä, osaanko enää viihtyä suomalaisissa kylpylöissä! Kävimme myös pienellä patikkakierroksella kylpylän ympäristössä, ja maisemat olivat hienoja. Kuvassa on vähän kauempana kylpylästä sijainnut kuuma lähde, jonka toisella puolella on tulivuori, en tosin muista onko se aktiivinen. Kylpylä itse sijaitsee sammuneen tulivuoren kraaterissa.

Tokiossa olikin jo vähän kesä. Oli mukava lopettaa reissu muutamaan päivään 20 asteen auringonpaisteessa, jota olin siihen asti vasta kuolannut säätiedotuksia katsellessani. Innostuin kuvaamaan etenkin katuja - kuinka luovaa. Sain kuitenkin muutamia varsin kivoja kuvia aikaiseksi. Kävimme mm. maailman vilkkaimmassa suojatieristeyksessä kahteen otteeseen, toisella kerralla illalla. Se näytti paljon pienemmältä kuin telkkarissa, mutta silti, huh mikä ihmisvilinä. Alin kuva on tuolta toiselta vierailulta, HDR-tehosteella. Sillä on tarkoitus korjata valotuseroja, mutta liikkuvissa kohteissa tapahtuu mielenkiintoinen kummitusefekti.

Koko matkan aikana en ollut kertaakaan sairaana. Nyt olenkin ollut sitten ihan urakalla. Jospa sitä saisi aikaiseksi vaikka piirtää jotain, kun ei oikein mitään järkevää jaksaisi edes yrittää tehdä.