Pukinkontista

Mä en aio tehdä ihmeempää joululahjapostausta. Sain kyllä kaikenlaista yleispätevää ja kivaa, mutta en jaksa luetella kaikkea erikseen. Enkä rehellisesti sanoen usko, että ketään niin paljon kiinnostavat lahjat luokkaa kahvikuppeja, pyyhkeitä, lapasia, kalenteri, kännykänkuoret ja lahjakortteja. Piirustuspaperia kyllä sain, koossa A3: voisinkin opetella ottamaan kaiken irti paperin koosta, kun nykyään nyhrään aina kaiken tutuille ja turvallisille aanelosille. Lyijykynäjutut teen niille varmaan jatkossakin, koska skannerin koko ei salli sen suurempia töitä, mutta muita tekniikkoja ajattelin kokeilla isoille papereille. Yhdestä paketista löytyi vielä kaksi pakettia kyniä.

Ihan peruspaketti Derwentin lyijykyniä, kuten toivoinkin. Samoja joita käytän nykyisinkin, ja jotka ovat päässeet kulumaan vähän liikaakin. Lupaan pitää uudesta setistä parempaa huolta enkä päästä näitä ikinä tippumaan - vanhan setin 9B:tä en ikinä käyttänyt, koska sen lyijy hajosi sisältä, ja teroitin lopulta kynäparan kuoliaaksi. Tämä on Medium, vanha on Soft eli sen skaala on kolme B:tä enemmän ja H:ta vähemmän kuin uudessa setissä.

Nämä ovatkin mielenkiintoisia. Derwent Pastel Skin Tones, ja kuten nimestä ei varmastikaan kukaan arvaa: ihonsävyihin painottuva väriskaala etenkin muotokuvia varten. Kuten olen monesti aiemmin valittanutkin, en osaa värittää. Mutta haluaisin osata, joten ehkä olisi aika oikeasti tehdä asialle jotain ja alkaa treenata. Toistaiseksi vain katselen ihaillen mallikuvia paketin kannessa. Tavalliset puuvärithän löytyvät jo ennestään, Derwentiä ylläripylläri. Pastel-kynissä on joku spesiaali koostumus tai jotain muuta erikoista, mutta eivät ne kai mitään tähtitiedettä ole käyttäessä. Saatte joskus sitten nähdä, mitä onnistun näillä saamaan aikaiseksi, jos ylipäätään onnistun. :D

Picture perfect

Jee. Nyt löytyy tosiaan kunnollinen kamera. Sony NEX-5N on mallin nimi ja tyypiltään mikrojärjestelmäkamera = pokkarikokoinen runko plus hillitön objektiivi. Koko on kuitenkin se suurin syy miksi päädyin tähän malliin. Ulkonäöltään aika veikeä kamera menee takintaskuun, jos siihen ostaa pienimmän saatavilla olevan objektiivin. Toisaalta siihen löytyy omia zoomiputkia, ja erikseen hankittavan välikappaleen avulla siihen saa kytkettyä minkä tahansa valmistajan mitä tahansa objektiiveja. Ne eivät kuitenkaan ole ihan ajankohtaisia minulle, sellainen Sonyn oma zoom-objektiivi todennäköisesti päätyy ihan ensin hankintalistaan. Eroa normaaliin järkkäriinhän on koon lisäksi se, että ei tarvitse kuvata naama kamerassa kiinni, vaikka tähänkin saa erillisen etsimen jos haluaa. Ja kosketusnäytön avulla tarkentaminen on ihanan helppoa!

Tässä kamerassa on yhtä hyvä, ellei parempikin kuvanlaatu kuin harrastajatason peilijärkkäreissä, ja se on muutenkin käyttöominaisuuksiltaan niihin täysin verrattavissa. Loppu riippuukin kuvaajan taidoista. Saa nähdä päätyykö valokuvia silloin tällöin ihan blogiinkin asti, kunhan opin kunnolla käyttämään tuota vempelettä :D Mitä mieltä olisitte siitä, puolesta vai vastaan?

Pöydän ääreltä: Lyijykynäni

Käytän lyijykynätöissäni Derwentin Graphic Soft 12 -settiä. Sain sen nimipäivälahjaksi viime vuonna omittuani muutamaksi kuukaudeksi isäni vanhemman, samanmerkkisen lyijykynäsetin. Pidän kovasti näistä kynistä: niistä saa hyvän otteen ja niillä tekee laadukasta jälkeä. Joillain paperityypeillä kyseiset kynät tekevät vähän karheaa jälkeä, jolloin niillä ei voi varjostaa kovin laajoja pintoja.

Kynistä kovin on H, pehmein 9B. Niiden väliin mahtuvat kaikki kahdeksan kovempaa B:tä, HB ja sitä hieman kovempi F. Kun piirrän, aloitan luonnostelut yleensä terävällä F-kynällä. Sillä teen ääriviivoja ja valmistelen kuvan muita kyniä varten. Jos ääriviivoja tarvitsee vahvistaa, teen sen tavallisesti B:llä tai 2B:llä. Sen jälkeen käytän koko kynäskaalaa varjostaakseni ja tummentaakseni tarvittavia kohtia. 9B tekee lähes mustaa jälkeä, mutta käytän yksityiskohtaisissa mustissa alueissa mieluummin 3-4B-kynää ja vähän enemmän voimaa, sillä kovempien kynien jälki on tarkempaa. Joskus käytän ihan surutta kaikkia mahdollisia sävyjä, kuten Kiitolaukkaa-kuvassa, joskus taas kuvaan ei tule niin suuria sävyeroja ja käytän 2-3 eri kynää kuten Hiihtoratsastuksessa.