Japanikollaasi

» kuviksen tuplatunnin aikana syntynyt
» kaikkea sälää mitä kuvisluokasta löytyykään + omia matkamuistoja ja valokuvia

+ Kollaaseja oli tosi kiva tehdä, ja tähän löytyi vaikka mitä ideoita. Onnistui mielestäni erittäin hyvin, vaikka skannattuna laatu jää vähän heikoksi.
- Lipun päälle liisteröimäni servetinpala muuttui kuivuessaan paljon peittävämmäksi kuin olisin halunnut, mutta muuten kaikki meni ihan nappiin.

Pitkästä aikaa täällä taas. Tämä kollaasi on kuviksen lyhyen valinnaisen aikaansaannoksiani; musiikkiluokilla lyhyt valinnainen on ysillä. Näpersin origamilinnunkin ihan ite! Kuvan karttahan tosiaan esittää murto-osaa Tokion paikallisjunalinjoista. Metrokartat on sitten vielä erikseen... Neljä muuta pienempääkin kollaasia sain askarreltua, mutta niiden vuoro on myöhemmin. En ole tammikuun jälkeen saanut aikaiseksi oikeastaan piirtää juuri mitään, mutta paljon kaikkea muuta häppeninkiä on ollut. Saksalaisia vieraita, lomamatkaa Tampereelle ja Vuokattiin, koulun konserttiin treenailua. Niin, ja synttäreitäkin vietin helmikuun puolella. Kuusitoista täynnä. Pelottaa.

Voisin yrittää terästäytyä tässä kevään aikana vähän. Mulla on hirveät kasat kivoja mallikuvia, joita aion piirtää, mutta kynään tarttumisen sijaan eksyn vaan etsimään lisää kuvia jonoon. Ehkä se inspiraatio tästä palailee.

Tulivuori ja Tokion kadut

Olen kipeänä, enkä jaksa kuin joko möllöttää koneella tai möllöttää sängyssä. En ole varmaan kuukauteen tervettä päivää nähnytkään, ja silti olen keikkaillut luokan kanssa, käynyt viettämässä viikonlopun jatkoriparilla, ollut lentopalloturnauksessa, pikkujouluillut ja säätänyt kaikkea muuta tärkeää. Nyt se kuume sitten iski ja samalla pakkolepo. Mun on liian helppo olla välittämättä pikku nuhasta ja paahtaa vain menemään, ja sitten käy näin. Missään vaiheessa ei iskenyt paljon puhuttu syysuupumus, josta melkein koko luokka kärsi. Skippasin pahimmat loska-ajat, sillä ulkomaanreissut olivat juuri sopivasti keskellä syksyä. Kaivoin äskettäin muistikorteilta vielä muutamia onnistuneimpia kuvia Japanista. Haluan takaisin.

Hokkaidossakin oli kyllä syksy. Satoi vettä melkein päivittäin, ja lämpötila oli vähän yli kymmenen astetta. Mutta siellä oli ruska kauneimmillaan, varsinkin vuorilla. Saarella on myös paljon kuumia lähteitä, ja mekin käytiin viettämässä kylpyläviikonloppua, jollaista ei Suomessa koe. Altaiden vesi oli lähemmäs 40-asteista, ja sitä ei tarvinnut koneellisesti lämmittää, pikemminkin jäähdyttää. En tiedä, osaanko enää viihtyä suomalaisissa kylpylöissä! Kävimme myös pienellä patikkakierroksella kylpylän ympäristössä, ja maisemat olivat hienoja. Kuvassa on vähän kauempana kylpylästä sijainnut kuuma lähde, jonka toisella puolella on tulivuori, en tosin muista onko se aktiivinen. Kylpylä itse sijaitsee sammuneen tulivuoren kraaterissa.

Tokiossa olikin jo vähän kesä. Oli mukava lopettaa reissu muutamaan päivään 20 asteen auringonpaisteessa, jota olin siihen asti vasta kuolannut säätiedotuksia katsellessani. Innostuin kuvaamaan etenkin katuja - kuinka luovaa. Sain kuitenkin muutamia varsin kivoja kuvia aikaiseksi. Kävimme mm. maailman vilkkaimmassa suojatieristeyksessä kahteen otteeseen, toisella kerralla illalla. Se näytti paljon pienemmältä kuin telkkarissa, mutta silti, huh mikä ihmisvilinä. Alin kuva on tuolta toiselta vierailulta, HDR-tehosteella. Sillä on tarkoitus korjata valotuseroja, mutta liikkuvissa kohteissa tapahtuu mielenkiintoinen kummitusefekti.

Koko matkan aikana en ollut kertaakaan sairaana. Nyt olenkin ollut sitten ihan urakalla. Jospa sitä saisi aikaiseksi vaikka piirtää jotain, kun ei oikein mitään järkevää jaksaisi edes yrittää tehdä.

Koiruuksia ja kuvakertomuksia

» kynät F, 2B ja 3B
» n. 2h yhteensä

+ Ensimmäinen koirajuttu varmaan miljoonaan vuoteen minun kynästä. En ole piirtänyt niitä juuri yhtään, siksi olen aika tyytyväinen tähän, varsinkin "naamaan". (vai mikä se koiralla on virallisesti??)
- Kolmiulotteisuus ja eloisuus jäi vähän puuttumaan, koska kikkurakarva ei ollut mulle missään nimessä helppo piirtää.

Toinenkin kaveri vietti synttäreitään minun pakoillessa kotimaatani. Piirsin hänelle yhden hänen villakoiristaan. Söpöjä, mutta vaikeita piirtää. Ignooratkaa yläreunan kiekura, se on onnittelutekstin jäänne: ei ollut skannereita tai kehittyneitä kuvanmuokkausohjelmia saatavilla.

Kirjoitan tätä Tokiossa *edit: viimeistelin Helsingissä, hotellin WLAN petti*, joka on uskomaton paikka. Kahdessa päivässä ei ehdi kiertää siitä murto-osaakaan, mutta olen vaikuttunut. Hukassa ja niin vähän kotonani kuin voi olla, mutta vaikuttunut. En ikinä osaisi asua siellä, mutta menisin mielelläni uudestaan vähän pidemmäksi aikaa nähdäkseni, mistä muusta kaupungissa on kyse kuin ruuhkaisista risteyksistä, miljoonista värikkäistä valoista, pilvenpiirtäjärivistöistä ja mitä yllätyksellisimmistä pikku puodeista - niitä diorgucciarmani-ökyostoskatuja unohtamatta.

Takana on kuukausi Hokkaidon saarella. Siellä pohjoisessa, Japanin Lapissa, Sapporon kaupungissa ja vähän muuallakin. Sapporo on ihan erilainen paikka kuin Tokio, kaikessa moderniudessaankin paljon "aidommin" japanilainen, ja vaikka sielläkin on se kaksi miljoonaa ihmistä, sen kaupungin pystyy ihmismieli pitämään kasassa ja hahmottamaan. Siellä on yksi ydinkeskusta, yksi päärautatieasema, kolme linjaa metroja. Se on valtava, kun näköalatasanteelta katsoo, mutta sillä on selvät rajat, sen pystyy näkemään kerralla kokonaisuudessaan. Ei sillä, etteikö jäänyt suuri osa kaupungin salaisuuksista meiltäkin piiloon.

Kuvia saatte myöhemmin vähän lisää, mutta tässä muutamia Sapporosta. Rautatieaseman näköalatornista, jossa vasta tajusin miten isosta kaupungista on kyse. Baseball-pelistä, jossa 25 000 fania lauloi täysillä joukkueelleen trumpettiorkestereineen koko ottelun ajan, ja me ulkopuoliset länsimaalaisblondit siellä elimme mukana parhaamme mukaan. Eläintarhasta, jossa jääkarhut odottelivat Sapporon talven metrikinoksia. Matka Japaniin oli mahdollisuus, josta olen todella kiitollinen. Opin, näin ja koin niin paljon uutta.

Kaunas, Liettua

» kynät F & pienissä määrin 2B, 5B
» 2 illan työ

+ Piirsin paljon huolettomammin kuin yleensä, mutta jälki näyttää viimeistellyltä. Liettuastakin tuli ihan oikean muotoinen vaikka piirsin melkein suoralta kädeltä. Vasemman ylänurkan kirkon kuvakulma on vaikuttava.
- Skanneri sössi: värit meni huonoiksi ja kartassa pitäisi lukea Kaunas mutta näkyy vain mössöä, omat taidot ei riitä korjata. Vasemman alanurkan reunaa kohti kävelevältä tytöltä näyttää uupuvan toinen jalka (astuu jännästi).

Tällaista tällä kertaa. Oltiin tosiaan Liettuassa kesäkuun alkupuolella muutaman päivän ajan. Melko ex tempore -reissu ja aivan huippu sellainen. Hotelli oli Kaunasin vanhassakaupungissa, josta löytyi kauniita taloja ja ihana ostoskatu täynnä kahviloita ja mielenkiintoisia kauppoja. Ostoskadulta poiketessa kujat olivat huonokuntoisempia ja talot rähjäisempiä, mutta puhdasta siellä oli, paljon puhtaampaa kuin kotikaupungin kaduilla.

Kuva on omien valokuvieni pohjalta piirretty. Siinä esiintyy luostarin torni, Kaunasin linnoitus, aiemmin mainitsemani ostoskatu ja vanhankaupungin torin laidalle jätetty, käytöstä poistettu puhelinkoppi. Kovin paljon ei ehditty vanhankaupungin ulkopuolella käydä, mutta sielläkin oli jo paljon nähtävää.

Ravintolat olivat lievästi sanottuna täydellisiä ja kaiken lisäksi kolme kertaa halvempia kuin Suomessa! Hinnat ovat muutenkin alhaisia, ja minut kun päästi irti Akropolis-ostoskeskuksessa, palasin kyllä sekä tili että lompakko tyhjänä, mutta mukanani mielettömät määrät ihania vaatteita. Enkä edes ole mikään himoshoppaaja - kotimaan kamaralla.

Kaiken edellämainitun lisäksi mainiot säät, ystävälliset paikalliset ja kaupingin aito liettualaisuus (= ei mikään turistirysä) tekivät matkasta ehdottomasti kokemisen arvoisen, vaikka pikainen reissu olikin. Jos jotain miinusta pitää keksiä, niin takseihin turvavyöt takapenkillekin kiitos, ainakin niihin, jotka eivät noudata nopeusrajoituksia... Nimimerkillä pidin kauhuissani auton ovenkahvasta kiinni muun suojan puutteessa, kun kuski paahtoi 120km/h yhdeksänkympin alueella.

Ohikiitävää

» kynät F-4B
» 3 päivän projekti

+ Värilliset yksityiskohdat toimivat. Piirroksessa on sellainen jännä tunnelma, se onnistui kokonaisuutena katsoen aika hyvin. Jalkakäytävästä tuli kiva, vaikka se vaatikin tuskaista pisteiden tökkimistä.
- Autoja en osannut piirtää sitten millään, vähän eksoottisen näköisiä siis, enkä tiedä näkyykö niissä se hakemani liikkeen tuntu. Talon ikkunat tyhjän näköiset, skanneri valkaisi niitä enemmän kuin oletin eikä sitä saanut Paint Shop Pro:llakaan korjattua (ainakaan minun taidoillani).

Muhun iski jo keväällä tämä idea. Halusin piirtää värikkään sateenvarjon muuten mustavalkoiseen kaupunkiin, hetken mielijohteesta taioin liikennevalonkin punaiseksi. Teen aika usein tämäntyylisiä puuväritöitä: väriä vain muutamiin yksityiskohtiin. Osasyy voi olla se, että mun puuvärit on tarkkaan, yksityiskohtaiseen työhön suunnatut ja turhan karheat isojen pintojen värittämiseen. Joskus piirrän niin päin, että ympäristö on värillinen ja ihmiset mustia hahmoja, pitääpä kokeilla yksi sellainen tehdä blogiinkin joskus. Tykkään siis siitä, kun värityksessä on joku juju. Tällä kertaa se sattui olemaan sateenvarjo.