Michael Jackson

» kynät H-4B
» parituntinen työ

+ Henkilöstä ei voi erehtyä! Kasvojen varjostukset onnistui hyvin, ja hiuksetkin on aika hyvät.
- Silmät on eri korkeuksilla, ärsyttävää :D Takin kanssa iski laiskuus ja se näkyy, kun se oli mallikuvassa niin musta, etten erottanut kankaan taitoskohtia.

Kukas muukaan kuin itse popin kuningas. Aamen tälle miehelle, joka osaa sheivata parransänkensä näkymättömiin, ja ystävällinen vihjaus hyvää vauhtia valmistuvalle Jensen Acklesille... Tämä kuva menee lahjaksi ystävälle, kovalle fanille, synttärilahjaksi. Sille samaiselle, jonka omaa lauluääntä olen jo aiemmin ylistänyt. Ensi torstaina olisi konsertti, jossa esitämme Adelea kahden kappaleen verran. Kesäksi saatetaan saada ihan jotain pieniä palkkakeikkojakin. Hurjaa. En haaveile musiikkialan työstä, mutta kelpaahan tuo, jos vaihtoehtona on lehtien jako.

Jotain kesätöitä olisi kuitenkin tarkoitus piakkoin hakea. Äiti jo intoilee ajatuksesta, että lähtisin ulkomaille kesätöihin jossain vaiheessa, enkä voi väittää ettenkö itsekin olisi kiinnostunut. Mutta jos ihan ensiksi saisi kotikaupungista hommaa...

Pakkasauringossa

» kynät H, 2B ja pari puuväriä
» olisiko neljän illan projekti

+ Kai tässä jonkinlaista tunnelmaa on, loppujen lopuks. Tyytyväisyyden aiheita ponin harja ja häntä sekä ratsastaja. Taustakin aika jees.
- Skanneri söhräsi ja huolella, ja teki jäljestä rakeista. Tässä oli alun perin auringon lisäksi sinistä sävytystä, mutta sitä en enää kuvankäsittelyllä saanut esille. Poni ei oikein näytä aidolta, ja talojen seinissä erottuu väritysjälki liian selvästi.

Uudenvuodenlupaus, opetella värittämään. Kai sen voi tälleen kevyesti aloittaa! Kaikki se hento sininen, jota sekoittelin mukaan, hävisi skannausvaiheessa - sori. Mutta yritystä oli, ihan totta. Mulla on jotenkin ihan valtava inspiraatio piirtää kaikkea sellaista, jossa on hevosia ja lunta. Mallikuvia on ihan yli tarpeen, mutta ensin yritän tehdä kaiken keskeneräisen pois alta.

Me lähdetään hiihtolomalla oikein etelänmatkalle - autonnokka kohti Tampere cityä. Eipä tule kovin kirjaimellinen hiihtoloma, enkä ole muutenkaan vielä päässyt oikein talviurheilun makuun. No, olen mä yhden kerran ollut laskettelemassa. Jospa tilanne korjaantuisi pian, viimeistään ainakin helmikuun puolella, kun meille saapuu saksalaispoika työharjoitteluun, siitä samasta perheestä jossa minä syksyllä pidin majaa.

Tuossa vielä vertailun vuoksi täällä jo aiemmin esiintynyt luonnosvaihe.

P.S. Kokeillaanpas toimiiko tämä: Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Yksinkertainen suunnitelma

» kynät F, HB, 2B, 4B
» yhteensä +2h

+ Todistettavasti tunnistettavissa, vaikka ihan kaikki eivät varmaan ole nähneetkään tätä laulajaa. Ainakin ne, jotka osaavat yhdistää nimen Pierre Bouvier johonkin, varmasti tunnistavat. Olen kasvonpiirteisiin aika tyytyväinen ja paitaan myös, vaikea on eritellä yksittäistä erityisen onnistunutta juttua.
- Otsa on liian iso (skannaan korjatun version sitten aikanaan) ja hiukset on tönköt. Hiuksissa mulla riittääkin opettelua, että saa ne luonnollisen näköisiksi.

Simple Plan bändinä on varmasti monelle tuttu, mutta sen laulaja Pierre Bouvierin nimi tuskin sanoo mitään ihan yhtä monelle. Vilkaiskaa kuvahaun tuloksia, jos haluatte muodostaa mielipiteen tästä piirroksesta, mutta naama ei näytä yhtään tutulta.

Musiikki on mulle tärkeää. Soitan pianoa ja vähän bassoa, kuten on tainnut aiemmin jo tulla mainittua, ja oon musiikkiluokalla. Simple Plan on ollut yksi mun suosikkibändeistä jo yli neljä vuotta, mutta ylivoimaiseksi ykköseksi se nousi vasta viime syksyn aikana. Kanadalaisbändi täyttää nykyään mun suosikkikappaleiden soittolistasta suunnilleen kolmasosan. Aiemmin en seurannut bändin tekemisiä niin tarkkaan, vaikka biisejä kuuntelinkin jonkun verran. Joten voitteko kuvitella sitä tunnetta, kun tajuaa vasta 2012 joulukuussa, että Simple Plan on ollut Helsingissä soittamassa juuri viime huhtikuussa? No, seuraavaa Suomen keikkaa odotellessa... Sitä en aio missata.

Your Love Is A Lie on ihan ensimmäinen bändin kappaleista, jonka kuulin ja johon tykästyin. (Videolla vilahtaa Nokian kännykkä, pointsit siitä!) Muita omia suosikkejani ovat mm. Jet Lag, joka kuvaa niin hyvin miltä Japanissa välillä tuntui olla erossa ystävistä, Astronaut, This Song Saved My Life ja When I'm Gone, josta en aluksi tykännyt yhtään, mutta johon rakastuin kuitenkin lopulta kuultuani sen autoradiosta Saksassa.

Puoliverinen prinssi

» kynät F, HB & 2B + pyyhekumikynä
» n. 2 tuntia

+ Aidonnäköinen pää, ja varjostuksiin oon tosi tyytyväinen! Tuli sellainen elävän oloinen, hieno ja kiiltävä hevonen, ihan kuin mallinsakin.
- Jalat on vähän ylipitkät näköjään. Rakennepoliisit löytävät varmaan muutakin huomauttamista, en ole ihan ekspertti niissä asioissa.

Okei, oikeasti olen menossa vasta Feeniksin killassa - sain tuon tuhatsivuisen ajantappajan joululahjaksi ja olenhan mä jo sivulla 66! Mutta tämä piirustus esittää ihan vain tavallista hevosta jästimaailmasta. Tai ei nyt ihan tavallista, vaan jotain hienoa kilpaoria, puoliveristä. En ollut pitkään aikaan piirtänyt hevosia luonnoksia pidemmälle, ja lopputulokseen oon tosi tyytyväinen.

Muistin tosin, miksi aina aiemmin olen aloittanut hevosten piirtämisen niiden päästä. Olisi nytkin pitänyt, oli nimittäin helkkarin vaikea saada päästä ja kaulasta oikean kokoiset, kun muu on valmista. Ja kun pää oli kiva, piti korjata vähän selkää, sitten olikin jalat väärässä kohtaa ja niin edelleen... Ääriviivavaihe oli vaikein, sillä värittely onnistuikin sitten yllättävän helposti.

Mulla olikin tänään ensimmäinen päivä koulua joulu(=sairas-)loman jälkeen. Uusi, remontoitu ruokala on avattu, ja se on hieno. Mulle riittää tosin totuteltavaa selkänojallisiin (!!!) penkkeihin ja siihen, etten mahdu istumaan jalat ristissä.

Kaverit puolestaan totuttelevat punaiseksi värjättyyn sydämenkuvaan mun sivusiilissä. Pääsin jopa kampaajani valokuvagalleriaan, kun tuli valmista, oli sen verran harvinaista ja hankalaakin hommaa kuulemma. Mutta mä tykkään ja kovasti! Lupasin keksiä ensi kerraksi jotain vielä vaikeampaa, ideoita? ;D

Keskeneräisiä

Vaihteeksi vähän luonnosvaiheita. Vasemmanpuoleinen on kesän lemmikkikilpailun voittajalle valmistumassa, ja se on muuten aika hyvällä mallilla, mutta haalarin värittäminen onnistuu vain vähän kerrallaan. Hidasta, mutta piirrän omilla ehdoillani. Jos mua ei huvita tehdä jotain, en tee, koska silloin ei ainakaan tule hyvää jälkeä. Mutta kyllä tuo tuosta vielä valmiiksi tulee!

Oikealla sitten mun joululomalla palanneen heppakipinän tulosta. Olen saanut luonnosteltua sen ja aloittanut lopullisten ääriviivojen vahvistamisen hevosen etuosasta. Siitä ei pitäisi tulla kokonaan lyijykynätyö, vaan aion aloittaa uudenvuodenlupauksen toteutusta ihan varovaisesti sävyttämällä kuvaa vähän sinisellä. Kimo hevonen pakkaslumessa.

Täällä on plussakeli ja linnut laulaa. En tykkää, tuntuu keväältä. Ja mun mielestä kevät on kamalinta aikaa vuodesta, varsinkin se, kun lumi alkaa vähitellen muuttua pehmeäksi mömmöksi ja mittarit ei enää pysy miinuksella, ja silti on harmaa taivas. Mieluummin -20 astetta kiitos, ja kyllä, olen tosissani. Jos mä saisin päättää, olisi pakkasta koko talvi, ja kaikki lumi häviäisi sitten kerralla joku päivä, haihtuisi naps vain pois.