Japanikollaasi

» kuviksen tuplatunnin aikana syntynyt
» kaikkea sälää mitä kuvisluokasta löytyykään + omia matkamuistoja ja valokuvia

+ Kollaaseja oli tosi kiva tehdä, ja tähän löytyi vaikka mitä ideoita. Onnistui mielestäni erittäin hyvin, vaikka skannattuna laatu jää vähän heikoksi.
- Lipun päälle liisteröimäni servetinpala muuttui kuivuessaan paljon peittävämmäksi kuin olisin halunnut, mutta muuten kaikki meni ihan nappiin.

Pitkästä aikaa täällä taas. Tämä kollaasi on kuviksen lyhyen valinnaisen aikaansaannoksiani; musiikkiluokilla lyhyt valinnainen on ysillä. Näpersin origamilinnunkin ihan ite! Kuvan karttahan tosiaan esittää murto-osaa Tokion paikallisjunalinjoista. Metrokartat on sitten vielä erikseen... Neljä muuta pienempääkin kollaasia sain askarreltua, mutta niiden vuoro on myöhemmin. En ole tammikuun jälkeen saanut aikaiseksi oikeastaan piirtää juuri mitään, mutta paljon kaikkea muuta häppeninkiä on ollut. Saksalaisia vieraita, lomamatkaa Tampereelle ja Vuokattiin, koulun konserttiin treenailua. Niin, ja synttäreitäkin vietin helmikuun puolella. Kuusitoista täynnä. Pelottaa.

Voisin yrittää terästäytyä tässä kevään aikana vähän. Mulla on hirveät kasat kivoja mallikuvia, joita aion piirtää, mutta kynään tarttumisen sijaan eksyn vaan etsimään lisää kuvia jonoon. Ehkä se inspiraatio tästä palailee.

Kaksituhattakaksitoista

Paljon on tapahtunut. Melkein jopa liikaa yhdelle vuodelle. Korvaamattomia kokemuksia, ihania muistoja ja toisaalta hetkiä, jotka olisin halunnut jättää väliin.

Vaihto-ohjelmaan, johon osallistuin viime vuonna, kuului saksalaisten vastavierailu meillepäin pariksi viikoksi, ja se ajoittui helmikuulle. Oli suuria suunnitelmia, jotka kariutuivat mun osalta, mutta hauskoja hetkiä riitti siitä huolimatta. Kariutuminen johtui kahden sukulaisen kuolemasta samana päivänä, toisistaan tietämättä, saman tunnin sisällä, toistensa äiti ja poika. Se tavallaan kiehtoo mua edelleen, erikoisella tavalla. Vaikka lasketteluviikonlopun sijaan päädyin hautajaisiin, rinteeseen pääsikin kyllä keväämmällä ihan kunnolla. Esimerkiksi Rukalla tuli käytyä, sinänsä merkittävää, etten mä ollut ikinä aiemmin ollut niin pohjoisessa

Kesältä mun ainoat kuvat ja parhaat muistot ovat Liettuasta ja riparilta. Muusta en edes muista paljon mitään, jos en erikseen ryhdy miettimään. Perinteisen sateisen suomalaiskesän parhaat hetket ja samalla myös säät elin poissa kotoa, siksi kesäkelit tuntuivat ihan erityisen mitättömiltä tänä vuonna. Ratsastusripari ja sen marraskuinen jatkisviikonloppu olivat kyllä aika kallis vaihtoehto kotiseurakunnan rippileirille, mutta kaiken sen arvoisia - enemmänkin. Enemmän kuin mitään koko vuodesta kaipaan niitä kymmentä ainutlaatuista heinäkuun päivää, jotka muistan ikuisesti.

Saksaankin on ikävä. Palasin sieltä paitsi arvokkaan työkokemuksen kanssa, myös muutaman uuden ystävän ja monta hauskaa muistoa rikkaampana. Lentopalloa saksalaisen poikajoukkueen kanssa, sadonkorjuumarkkinat, iltatunnit Bremenin juna-asemalla... Saatan vielä palata, omatoimisesti. Joskus. Haluaisin ainakin.

Japanista olen kirjoittanut jo usean postauksen verran, ja silti jää niin paljon sanomatta. En olisi voinut saada parempaa tilaisuutta tutustua melkein kokonaan vieraaseen kulttuuriin ihan lähietäisyydeltä. Käsitykseni ja mielikuvani maasta muovautui lähes kokonaan uusiksi, kun se mitä kuvitteli tietävänsä, vaihtuikin siihen, mitä omin silmin näki. Ei kukaan kertonut, että roskiksia saa kaupungilla kulkiessa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Tai että ruokakaupoissa ei ole liukuhihnoja kassoilla. Puhumattakaan siitä, että aikuiset miehet pelaavat ratikassa puku päällä Nintendo-konsoleilla, ja tyypilliset japanilaisautot näyttävät siltä, että ne olisi ajettu lyttyyn molemmista päistä.

Blogin aloitin toukokuussa, ensimmäiseni ikinä, ja jo siltä ajalta huomaan kehittyyneeni muotokuvien piirtämisessä. Tunnistettavuus ja näköisyys ovat parantuneet asteittain, sen huomaa helposti kolmesta ylläolevasta naamavärkistä. Muita vertailukohteita ei vielä muutaman kuukauden ajalta ole, mutta ensi vuonna on uusien töiden vuoro, ja aika tutkia edistystä pidemmältä aikaväliltä. Tein yhteisen uudenvuodenlupauksen Uskin kanssa, ja se on opetella värittämään. Mitähän siitäkin tulee...

Hyvää uutta vuotta 2013!

Tulivuori ja Tokion kadut

Olen kipeänä, enkä jaksa kuin joko möllöttää koneella tai möllöttää sängyssä. En ole varmaan kuukauteen tervettä päivää nähnytkään, ja silti olen keikkaillut luokan kanssa, käynyt viettämässä viikonlopun jatkoriparilla, ollut lentopalloturnauksessa, pikkujouluillut ja säätänyt kaikkea muuta tärkeää. Nyt se kuume sitten iski ja samalla pakkolepo. Mun on liian helppo olla välittämättä pikku nuhasta ja paahtaa vain menemään, ja sitten käy näin. Missään vaiheessa ei iskenyt paljon puhuttu syysuupumus, josta melkein koko luokka kärsi. Skippasin pahimmat loska-ajat, sillä ulkomaanreissut olivat juuri sopivasti keskellä syksyä. Kaivoin äskettäin muistikorteilta vielä muutamia onnistuneimpia kuvia Japanista. Haluan takaisin.

Hokkaidossakin oli kyllä syksy. Satoi vettä melkein päivittäin, ja lämpötila oli vähän yli kymmenen astetta. Mutta siellä oli ruska kauneimmillaan, varsinkin vuorilla. Saarella on myös paljon kuumia lähteitä, ja mekin käytiin viettämässä kylpyläviikonloppua, jollaista ei Suomessa koe. Altaiden vesi oli lähemmäs 40-asteista, ja sitä ei tarvinnut koneellisesti lämmittää, pikemminkin jäähdyttää. En tiedä, osaanko enää viihtyä suomalaisissa kylpylöissä! Kävimme myös pienellä patikkakierroksella kylpylän ympäristössä, ja maisemat olivat hienoja. Kuvassa on vähän kauempana kylpylästä sijainnut kuuma lähde, jonka toisella puolella on tulivuori, en tosin muista onko se aktiivinen. Kylpylä itse sijaitsee sammuneen tulivuoren kraaterissa.

Tokiossa olikin jo vähän kesä. Oli mukava lopettaa reissu muutamaan päivään 20 asteen auringonpaisteessa, jota olin siihen asti vasta kuolannut säätiedotuksia katsellessani. Innostuin kuvaamaan etenkin katuja - kuinka luovaa. Sain kuitenkin muutamia varsin kivoja kuvia aikaiseksi. Kävimme mm. maailman vilkkaimmassa suojatieristeyksessä kahteen otteeseen, toisella kerralla illalla. Se näytti paljon pienemmältä kuin telkkarissa, mutta silti, huh mikä ihmisvilinä. Alin kuva on tuolta toiselta vierailulta, HDR-tehosteella. Sillä on tarkoitus korjata valotuseroja, mutta liikkuvissa kohteissa tapahtuu mielenkiintoinen kummitusefekti.

Koko matkan aikana en ollut kertaakaan sairaana. Nyt olenkin ollut sitten ihan urakalla. Jospa sitä saisi aikaiseksi vaikka piirtää jotain, kun ei oikein mitään järkevää jaksaisi edes yrittää tehdä.

Koiruuksia ja kuvakertomuksia

» kynät F, 2B ja 3B
» n. 2h yhteensä

+ Ensimmäinen koirajuttu varmaan miljoonaan vuoteen minun kynästä. En ole piirtänyt niitä juuri yhtään, siksi olen aika tyytyväinen tähän, varsinkin "naamaan". (vai mikä se koiralla on virallisesti??)
- Kolmiulotteisuus ja eloisuus jäi vähän puuttumaan, koska kikkurakarva ei ollut mulle missään nimessä helppo piirtää.

Toinenkin kaveri vietti synttäreitään minun pakoillessa kotimaatani. Piirsin hänelle yhden hänen villakoiristaan. Söpöjä, mutta vaikeita piirtää. Ignooratkaa yläreunan kiekura, se on onnittelutekstin jäänne: ei ollut skannereita tai kehittyneitä kuvanmuokkausohjelmia saatavilla.

Kirjoitan tätä Tokiossa *edit: viimeistelin Helsingissä, hotellin WLAN petti*, joka on uskomaton paikka. Kahdessa päivässä ei ehdi kiertää siitä murto-osaakaan, mutta olen vaikuttunut. Hukassa ja niin vähän kotonani kuin voi olla, mutta vaikuttunut. En ikinä osaisi asua siellä, mutta menisin mielelläni uudestaan vähän pidemmäksi aikaa nähdäkseni, mistä muusta kaupungissa on kyse kuin ruuhkaisista risteyksistä, miljoonista värikkäistä valoista, pilvenpiirtäjärivistöistä ja mitä yllätyksellisimmistä pikku puodeista - niitä diorgucciarmani-ökyostoskatuja unohtamatta.

Takana on kuukausi Hokkaidon saarella. Siellä pohjoisessa, Japanin Lapissa, Sapporon kaupungissa ja vähän muuallakin. Sapporo on ihan erilainen paikka kuin Tokio, kaikessa moderniudessaankin paljon "aidommin" japanilainen, ja vaikka sielläkin on se kaksi miljoonaa ihmistä, sen kaupungin pystyy ihmismieli pitämään kasassa ja hahmottamaan. Siellä on yksi ydinkeskusta, yksi päärautatieasema, kolme linjaa metroja. Se on valtava, kun näköalatasanteelta katsoo, mutta sillä on selvät rajat, sen pystyy näkemään kerralla kokonaisuudessaan. Ei sillä, etteikö jäänyt suuri osa kaupungin salaisuuksista meiltäkin piiloon.

Kuvia saatte myöhemmin vähän lisää, mutta tässä muutamia Sapporosta. Rautatieaseman näköalatornista, jossa vasta tajusin miten isosta kaupungista on kyse. Baseball-pelistä, jossa 25 000 fania lauloi täysillä joukkueelleen trumpettiorkestereineen koko ottelun ajan, ja me ulkopuoliset länsimaalaisblondit siellä elimme mukana parhaamme mukaan. Eläintarhasta, jossa jääkarhut odottelivat Sapporon talven metrikinoksia. Matka Japaniin oli mahdollisuus, josta olen todella kiitollinen. Opin, näin ja koin niin paljon uutta.

Japanista päivää

Siinä teille pieni väläys siitä, mitä olen piirrellyt. Virallinen versio tulossa sitten myöhemmin, kun pääsen kotiin skannaamaan. Saa huudella jos tunnistatte ;) Lisäksi olen aika hyvässä vaiheessa lemmikkikilpailun palkintotyötä ja kaverin syntymäpäiväksi valmistuu hänen villakoiransa kuva. Olen ehtinyt käymään kahdessa taidemuseossa, joista toisessa oli japanilaisille ah-niin-exotique eurooppalaisia tauluja ja toisessa itse asiassa aika inspiroiva Kissat taiteessa -näyttely ja paikallisen taiteilijan töitä. Itsekin innostuin kokeilemaan kissajuttuja vähän erilaisella tekniikalla kuin yleensä, mutta siitä lisää kun saan siirrettyä kaikki kuvat koneelle. Tänään alkoi jonkinlainen Design Week, jonka tapahtumia on tarkoitus käydä katsomassa. Esitteestä en ymmärtäny mitään, mutta jotain siellä on "from people who work in the fashion, architecture and design field.".

Japani on hassu maa. Käsitykseni siitä ovat toisaalta muuttuneet, toisaalta vahvistuneet kuluneiden kahden ja puolen viikon aikana. Täällä suomalaiset ovat todella hyvässä maineessa, ja Muumithan ovat tosi in aina ja kaikkialla. Englantia ei hirveästi osata, mutta hyvin ollaan selvitty, vaikka kala-allergiani kanssa on vähän vaikeaa löytää sopivaa ruokaa. Ihmiset ovat kohteliaita ja tosi mukavia, olen muutaman paikallisen kanssa päässyt illalliskutsuilla enemmänkin juttelemaan ja Suomi-tieto on heillä yllättävän hyvin hallussa. Matti Nykänen oli tuttu juttu. Suomenkielisiä sanoja olen bongannut ympäri kaupunkia. Kampaamo nimeltä Kiitos, Suomi-kauppa nimeltä Vaasä (salmiakkia!), minä perhonen -niminen tuotemerkki ja matkalaukun design-lukkoja, joissa luki Luonnos.

Nähtävää on riittänyt. Eläintarhaa, temppeliä, ostoskeskuksia. Baseballia ja futsalia. Vielä toiset kaksi ja puoli viikkoa jäljellä. Vaikka kavereita on ikävä, olen sopeutunut ihan hyvin. Tässä vaiheessa ei enää tunnu oudolta olla täällä, päinvastoin. Puhuvat rekat, kävelijöille kumartelevat rakennustyömaalaiset ja naapurissa tenniskenttiä pesusienillä kuivaavat nuoret ovat ihan jo arkea, mutta siitä huolimatta jokin aina jaksaa yllättää melkein päivittäin.

Liebster Blog + terveisiä

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Palkinnosta kiitos Jennille finger{p}rints-blogista! Mikäs sen sopivampaa kuin jakaa tämä saksankielinen palkinto eteenpäin Saksasta käsin. Se lähtee eteenpäin seuraaville blogeille:

1. Kynänjälkiä
2. My Blog, My Art
3. My Sketching And Stuff
4. Twenty Four
5. Synteettinen Sivellin

Mulle kuuluu hyvää. Huomenna on viimeinen työpäivä, ja olen ihan rehellisesti tykännyt työstäni. Isäntäperheestä myös. Kotiin on ihan kiva päästä välillä, viikon päästä lennän jo jossain Aasian yläpuolella. Kaipaan Suomesta vähän hassuja asioita, kuten sanomalehteä, rasvatonta maitoa ja kaupan hyllyille muutakin karkkia kuin Haribolöllöjä. Haluan kotiin, ja kuitenkin haluan jäädä tänne loppuelämäkseni. Kun ei siellä kotona tapella kastanjoista leikkipuistossa, katsota jalkapalloa ostoskeskuksen ruokalassa, kirjoitella suomenkielisiä viisauksia saksalaisen facebook-tunnuksilla tai syödä jäätelöbaarissa.

Terkkuja talliorjalta!

Sisältää hevosaiheista tekstiä. Sinua on varoitettu.

Piirtämään en ole ehtinyt, mutta matkajuttuja halusin päästä päivittämään. Reissu on sujunut tähän mennessä loistavasti, jos ei lasketa lukuun sitä, että korvani meinasivat räjähtää lentokoneessa, ja olen voittanut isäntäperheen pojat FIFA12:ssa vain kerran :D Takana on suurin koskaan näkemäni ilotulitus, illanviettoa Bremenissä, suomen ja saksan tärkeimpien (köh) sanojen opettelua puolin ja toisin sekä kaksi päivää tallitöitä.

Työskentelen joka päivä, lukuun ottamatta lauantaita, klo 8-13. Tehtäviini kuuluu lähinnä tallin siivoaminen - talli tosin on puhtain koskaan näkemäni - ja hevosten talutus laitumelle ja takaisin. Lisäksi on vaihtelevasti muunlaista puuhaa, esimerkiksi tänään olin säätämässä erään operoitavan hevosen nukutusaineen annostelua eläinlääkärin apuna. Vaikka suurin osa työstä koostuu siitä siivoamisesta, minulle riittää palkinnoksi jo se, kun pääsen taluttamaan hevosia pitkin kauniita peltomaisemia aamuauringossa. Puhumattakaan siitä, kun minut tänään päästettiin satulaan asti...

Tämänpäiväinen ratsastus voi tosin jäädä ainoakseni täällä, sillä varsinkin alkuviikko on kuulemma täynnä työtä. Se ei haittaa, sillä meillä on pitkät, vapaat iltapäivät ja illat rentoutua ja viettää aikaa uusien kavereiden kanssa. Uutta viikkoa innolla odotellen!

Poniluonnos & matkakartoitusta

Mun ei alun perin edes pitänyt postata tätä vielä. Kuitenkin, kun tajusin sen olevan keskeneräisyyksistäni ainoa ajankohtainen, päätin vaihteeksi esitellä miltä näyttävät luonnokset minun pöytälaatikossani. Luonnostelen työt yleensä lyijytäytekynällä, sen jälkeen hahmottelen ääriviivat kuntoon tavallisilla kynillä paremmiksi ja lopuksi värittelen ja varjostan.

Ja miksi tuo kuva on ajankohtainen? Asiahan on niin, että blogi jää pienelle hiljaiselolle ainakin piirrosten osalta. 20.9. lähden ulkomaille: koulu järjesti muutamalle onnekkaalle ysiluokkalaiselle TET-paikan Saksasta. Minä olen yksi heistä, ja lähden nyt suorittamaan työharjoitteluani saksalaiselle heppatallille. Helmikuussa meille tulee sitten eräs saksalaispoika vastavierailulle, niin ikään työharjoitteluun - tuskin tallitöihin kuitenkaan!

Kun palaan, olen pari päivää Suomessa, minkä jälkeen otamme perheen kanssa suunnan kohti Japania. Siellä kuluukin viisi viikkoa, ja kotiin tulemme isänpäivän tienoilla. Mä en ole ikinä käynyt Japanissa, joten odotan innolla myös tätä matkaa - vuorokauden matkustusta lukuun ottamatta... Siitä kuitenkin lisää vasta myöhemmin.

Kaunas, Liettua

» kynät F & pienissä määrin 2B, 5B
» 2 illan työ

+ Piirsin paljon huolettomammin kuin yleensä, mutta jälki näyttää viimeistellyltä. Liettuastakin tuli ihan oikean muotoinen vaikka piirsin melkein suoralta kädeltä. Vasemman ylänurkan kirkon kuvakulma on vaikuttava.
- Skanneri sössi: värit meni huonoiksi ja kartassa pitäisi lukea Kaunas mutta näkyy vain mössöä, omat taidot ei riitä korjata. Vasemman alanurkan reunaa kohti kävelevältä tytöltä näyttää uupuvan toinen jalka (astuu jännästi).

Tällaista tällä kertaa. Oltiin tosiaan Liettuassa kesäkuun alkupuolella muutaman päivän ajan. Melko ex tempore -reissu ja aivan huippu sellainen. Hotelli oli Kaunasin vanhassakaupungissa, josta löytyi kauniita taloja ja ihana ostoskatu täynnä kahviloita ja mielenkiintoisia kauppoja. Ostoskadulta poiketessa kujat olivat huonokuntoisempia ja talot rähjäisempiä, mutta puhdasta siellä oli, paljon puhtaampaa kuin kotikaupungin kaduilla.

Kuva on omien valokuvieni pohjalta piirretty. Siinä esiintyy luostarin torni, Kaunasin linnoitus, aiemmin mainitsemani ostoskatu ja vanhankaupungin torin laidalle jätetty, käytöstä poistettu puhelinkoppi. Kovin paljon ei ehditty vanhankaupungin ulkopuolella käydä, mutta sielläkin oli jo paljon nähtävää.

Ravintolat olivat lievästi sanottuna täydellisiä ja kaiken lisäksi kolme kertaa halvempia kuin Suomessa! Hinnat ovat muutenkin alhaisia, ja minut kun päästi irti Akropolis-ostoskeskuksessa, palasin kyllä sekä tili että lompakko tyhjänä, mutta mukanani mielettömät määrät ihania vaatteita. Enkä edes ole mikään himoshoppaaja - kotimaan kamaralla.

Kaiken edellämainitun lisäksi mainiot säät, ystävälliset paikalliset ja kaupingin aito liettualaisuus (= ei mikään turistirysä) tekivät matkasta ehdottomasti kokemisen arvoisen, vaikka pikainen reissu olikin. Jos jotain miinusta pitää keksiä, niin takseihin turvavyöt takapenkillekin kiitos, ainakin niihin, jotka eivät noudata nopeusrajoituksia... Nimimerkillä pidin kauhuissani auton ovenkahvasta kiinni muun suojan puutteessa, kun kuski paahtoi 120km/h yhdeksänkympin alueella.