Michael Jackson

» kynät H-4B
» parituntinen työ

+ Henkilöstä ei voi erehtyä! Kasvojen varjostukset onnistui hyvin, ja hiuksetkin on aika hyvät.
- Silmät on eri korkeuksilla, ärsyttävää :D Takin kanssa iski laiskuus ja se näkyy, kun se oli mallikuvassa niin musta, etten erottanut kankaan taitoskohtia.

Kukas muukaan kuin itse popin kuningas. Aamen tälle miehelle, joka osaa sheivata parransänkensä näkymättömiin, ja ystävällinen vihjaus hyvää vauhtia valmistuvalle Jensen Acklesille... Tämä kuva menee lahjaksi ystävälle, kovalle fanille, synttärilahjaksi. Sille samaiselle, jonka omaa lauluääntä olen jo aiemmin ylistänyt. Ensi torstaina olisi konsertti, jossa esitämme Adelea kahden kappaleen verran. Kesäksi saatetaan saada ihan jotain pieniä palkkakeikkojakin. Hurjaa. En haaveile musiikkialan työstä, mutta kelpaahan tuo, jos vaihtoehtona on lehtien jako.

Jotain kesätöitä olisi kuitenkin tarkoitus piakkoin hakea. Äiti jo intoilee ajatuksesta, että lähtisin ulkomaille kesätöihin jossain vaiheessa, enkä voi väittää ettenkö itsekin olisi kiinnostunut. Mutta jos ihan ensiksi saisi kotikaupungista hommaa...

Yksinkertainen suunnitelma

» kynät F, HB, 2B, 4B
» yhteensä +2h

+ Todistettavasti tunnistettavissa, vaikka ihan kaikki eivät varmaan ole nähneetkään tätä laulajaa. Ainakin ne, jotka osaavat yhdistää nimen Pierre Bouvier johonkin, varmasti tunnistavat. Olen kasvonpiirteisiin aika tyytyväinen ja paitaan myös, vaikea on eritellä yksittäistä erityisen onnistunutta juttua.
- Otsa on liian iso (skannaan korjatun version sitten aikanaan) ja hiukset on tönköt. Hiuksissa mulla riittääkin opettelua, että saa ne luonnollisen näköisiksi.

Simple Plan bändinä on varmasti monelle tuttu, mutta sen laulaja Pierre Bouvierin nimi tuskin sanoo mitään ihan yhtä monelle. Vilkaiskaa kuvahaun tuloksia, jos haluatte muodostaa mielipiteen tästä piirroksesta, mutta naama ei näytä yhtään tutulta.

Musiikki on mulle tärkeää. Soitan pianoa ja vähän bassoa, kuten on tainnut aiemmin jo tulla mainittua, ja oon musiikkiluokalla. Simple Plan on ollut yksi mun suosikkibändeistä jo yli neljä vuotta, mutta ylivoimaiseksi ykköseksi se nousi vasta viime syksyn aikana. Kanadalaisbändi täyttää nykyään mun suosikkikappaleiden soittolistasta suunnilleen kolmasosan. Aiemmin en seurannut bändin tekemisiä niin tarkkaan, vaikka biisejä kuuntelinkin jonkun verran. Joten voitteko kuvitella sitä tunnetta, kun tajuaa vasta 2012 joulukuussa, että Simple Plan on ollut Helsingissä soittamassa juuri viime huhtikuussa? No, seuraavaa Suomen keikkaa odotellessa... Sitä en aio missata.

Your Love Is A Lie on ihan ensimmäinen bändin kappaleista, jonka kuulin ja johon tykästyin. (Videolla vilahtaa Nokian kännykkä, pointsit siitä!) Muita omia suosikkejani ovat mm. Jet Lag, joka kuvaa niin hyvin miltä Japanissa välillä tuntui olla erossa ystävistä, Astronaut, This Song Saved My Life ja When I'm Gone, josta en aluksi tykännyt yhtään, mutta johon rakastuin kuitenkin lopulta kuultuani sen autoradiosta Saksassa.

Keskeneräisiä

Vaihteeksi vähän luonnosvaiheita. Vasemmanpuoleinen on kesän lemmikkikilpailun voittajalle valmistumassa, ja se on muuten aika hyvällä mallilla, mutta haalarin värittäminen onnistuu vain vähän kerrallaan. Hidasta, mutta piirrän omilla ehdoillani. Jos mua ei huvita tehdä jotain, en tee, koska silloin ei ainakaan tule hyvää jälkeä. Mutta kyllä tuo tuosta vielä valmiiksi tulee!

Oikealla sitten mun joululomalla palanneen heppakipinän tulosta. Olen saanut luonnosteltua sen ja aloittanut lopullisten ääriviivojen vahvistamisen hevosen etuosasta. Siitä ei pitäisi tulla kokonaan lyijykynätyö, vaan aion aloittaa uudenvuodenlupauksen toteutusta ihan varovaisesti sävyttämällä kuvaa vähän sinisellä. Kimo hevonen pakkaslumessa.

Täällä on plussakeli ja linnut laulaa. En tykkää, tuntuu keväältä. Ja mun mielestä kevät on kamalinta aikaa vuodesta, varsinkin se, kun lumi alkaa vähitellen muuttua pehmeäksi mömmöksi ja mittarit ei enää pysy miinuksella, ja silti on harmaa taivas. Mieluummin -20 astetta kiitos, ja kyllä, olen tosissani. Jos mä saisin päättää, olisi pakkasta koko talvi, ja kaikki lumi häviäisi sitten kerralla joku päivä, haihtuisi naps vain pois.

Oppa Lapland Style

» tusseja + pari muuta värikynää
» 35min

En lähde sen tarkemmin arvostelemaan tätä, koska tää on tämmönen, noh... Sanoin, että voisin yrittää piirtää jotain, mutta en jaksa ajatella mitään järkevää. Yritin kuitenkin, ja sain aivan loistavan (lue: typerän) idean. Se on järkevästä kaukana, kuten ennustinkin. Sitä se sairas mieli teettää. Okei, ei mulla enää siinä vaiheessa ollut kuumetta.

Mun piti postata tämä vasta jouluna, mutta tuskin kuitenkaan olisin ehtinyt, joten juhlistetaan sen sijaan joululoman alkua. Meillä ainakin loppui koulu tänään. Keskiarvo putosi melkein puolikkaalla numerolla, mutta mitäpä väliä. Se ei vaaranna mun lukioon hakemistani, ja syksyn aikana olen ollut vähän muualla kuin panostamassa opiskeluun. 170 poissaolotuntia eivät olleet multa mitään pois, päinvastoin: sain arvokkaita kokemuksia, jotka eivät enää toistu. Ehtii sitä läksyjä lukemaan vielä muutaman seuraavan vuoden aikana ihan tarpeeksi!

Loma: enemmän tai vähemmän ansaittu, mutta erittäin tervetullut. Juhlistettiin päivää naapurin kanssa katsomalla "2012" ihan näin maailmanlopun kunniaksi. Jos ei yö koidu planeettamme kohtaloksi, toivotan teille Gangnam Style -tontun myötä mukavaa joulunaikaa ja rentoa lomaa!

Saippuakuplia ja jonglöörinpalloja

» Color Change -"taikatussit"
» n. varttitunti per työ

+ Vähän erilaista piirrosta tällä kertaa, mutta toimivaa joka osa-alueella: tehokkaat värit, onnistunut tunnelma ja vieläpä ihan ihmisen näköiset hahmot.
- Jalkojen mittasuhteet mättää ja huolella. Ei ihan mun vahvinta alaa ilman mallia.

Pikaista uusien tussien kokeilua, joka onnistuikin paremmin kuin olin suunnitellut. Alun perin ideoin vain saippuakuplien puhaltajan, sitten kätteni jälkeen tyytyväisenä totesin, että tyttö kaipaa hengenheimolaista ja piirsin hänelle poikakaverin. Jonglööraamaan, en tiedä miksi, se vain tuli mieleen.

Väriä vaihtavat taikatussit löytyivät ihan sattumalta japanilaistiimarista, tavaratalon kellarikaupasta, jossa kaikki maksoi euron. Ostin neljä pakettia näitä tusseja, sillä Suomesta en ole niitä ikinä löytänyt enkä tosiaan noin halvalla tule niitä koskaan löytämäänkään. Ideana on siis se, että kun paketin värillisten tussien päälle piirtää mukana tulleella valkoisella tussilla, värisävyt muuttuvat sitä kohtaa, johon valkoista on käytetty. Kuvista huomaa, että esim. musta muuttuu punaiseksi ja violetti pinkiksi valkoisen tussin vaikutuksesta. Huippukiva efekti, jolla saa yksinkertaisiinkin juttuihin vähän potkua.

Sen lisäksi, että taikatussit ovat ihan mielettömän hauskoja, niillä on suunnatonta nostalgia-arvoa mulle. Olen viimeksi leikkinyt vastaavilla kymmenisen vuotta sitten, kun asuimme Jenkeissä. Iskä osti mulle sieltä pari pakettia väriä vaihtavia tusseja ja piirteli usein niillä mun kanssa kaikenlaista hienoa. Uskokaa tai älkää, mutta tunnistin heti, että Japanista ostamani versiot tuoksuvat tai haisevat ihan tismalleen samalle kuin ne, joilla taiteilin lapsuudessani. Se on ihmeellistä, millaisia asioita ihminen voikaan muistaa.

"Just close your eyes and sing for me."

» kynät F, 2B ja 4B
» 1h aika tarkalleen

+ Tunnistettavin julkkistyöni ikinä. Lisäksi se valmistui ihan ennätysvauhtia, ja ne silmät, jotka ovat mulle vakava ongelmakohta, jouduin uusimaan vain kahteen otteeseen. Hiuksiinkin olen tosi tyytyväinen.
- Jos tarkasti ja kriittisesti katsoo, silmät ovat vähän häiritsevän eripariset. Mutta ei sitä onneksi tajua, jos ei erikseen syynää. Hartiat ovat tosi kapeat, sen tajusin vasta skannauksen jälkeen.

Siinä lopullinen versio Adelesta, joka jo esiintyikin yhdessä postauksessa Sapporon-huoneeni kirjoituspöydällä. Olen tosi tyytyväinen, mutta mun on pakko myöntää, että tämä oli vähän tällainen vahinkotapaus. Se onnistui ihan huomaamatta paljon paremmin kuin olisin aloittaessani kuvitellut pystyväni toteuttamaan sen. Kumittamaan jouduin ennätysvähän, kun kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen ihan sattumalta. Tai ehkä se ei ole pelkkää sattumaa, vaan jopa kehitystä.

Mulla ja ystävälläni on projektina Adelen Skyfall-biisi. Minä jamesbondittelen pianolla parhaani mukaan ja tämä ystävä, tyttö joka on uskomattomin tuntemani laulaja, antaa oman äänensä kappaleelle. Siitä tulee niin hieno, kunhan saamme sen treenattua ja hiottua valmiiksi. Adele ei ole omalla soittolistallani mikään number-one suosikkini eikä edusta ihan juuri sitä tyylilajia jota kuuntelen, mutta biisit ovat hienoja ja mukavia soittaa, ja se nainen osaa laulaa, herranjestas. Niin osaa myös meidän cover-duettomme toinen puolisko. Mun lauluäänestä ei sitten puhuta, mutta pianoa soittelen enemmän kuin mielelläni, ja sähköbassokin pääsee välillä ääneen.

Tuli muutama päivä sitten sellainen vastustamaton vimma hankkia uutta musiikkia soittolistoille pyörimään. Viimeisen viikon ajan olen rämpinyt pitkin YouTuben loputonta suota ja kaivanut työllä ja tuskalla varsinaisia aarteita esiin. Sen seurauksena päässä soi tällä hetkellä melkoinen remix uusia suosikkeja, olen ensimmäistä kertaa itkenyt musiikkivideon takia ja päädyin pyyhkimään kajareistakin pölyt ottaakseni ne käyttöön kesätauolta. Postauksen otsikko ei valitettavasti liity millään lailla Adeleen, mutta se kuvasi kaikkein parhaiten sitä fiilistä, joka ei vain hiivu pois. Laulakaa minulle, älkää ikinä lopettako. Yellowcard - Sing For Me.

Kertokaa omia suosikkejanne, vielä on tilaa uusille kivoille biiseille - ja uusien hyvännäköisten laulajien mallikuville piirtämistä ajatellen ;)

Japanista päivää

Siinä teille pieni väläys siitä, mitä olen piirrellyt. Virallinen versio tulossa sitten myöhemmin, kun pääsen kotiin skannaamaan. Saa huudella jos tunnistatte ;) Lisäksi olen aika hyvässä vaiheessa lemmikkikilpailun palkintotyötä ja kaverin syntymäpäiväksi valmistuu hänen villakoiransa kuva. Olen ehtinyt käymään kahdessa taidemuseossa, joista toisessa oli japanilaisille ah-niin-exotique eurooppalaisia tauluja ja toisessa itse asiassa aika inspiroiva Kissat taiteessa -näyttely ja paikallisen taiteilijan töitä. Itsekin innostuin kokeilemaan kissajuttuja vähän erilaisella tekniikalla kuin yleensä, mutta siitä lisää kun saan siirrettyä kaikki kuvat koneelle. Tänään alkoi jonkinlainen Design Week, jonka tapahtumia on tarkoitus käydä katsomassa. Esitteestä en ymmärtäny mitään, mutta jotain siellä on "from people who work in the fashion, architecture and design field.".

Japani on hassu maa. Käsitykseni siitä ovat toisaalta muuttuneet, toisaalta vahvistuneet kuluneiden kahden ja puolen viikon aikana. Täällä suomalaiset ovat todella hyvässä maineessa, ja Muumithan ovat tosi in aina ja kaikkialla. Englantia ei hirveästi osata, mutta hyvin ollaan selvitty, vaikka kala-allergiani kanssa on vähän vaikeaa löytää sopivaa ruokaa. Ihmiset ovat kohteliaita ja tosi mukavia, olen muutaman paikallisen kanssa päässyt illalliskutsuilla enemmänkin juttelemaan ja Suomi-tieto on heillä yllättävän hyvin hallussa. Matti Nykänen oli tuttu juttu. Suomenkielisiä sanoja olen bongannut ympäri kaupunkia. Kampaamo nimeltä Kiitos, Suomi-kauppa nimeltä Vaasä (salmiakkia!), minä perhonen -niminen tuotemerkki ja matkalaukun design-lukkoja, joissa luki Luonnos.

Nähtävää on riittänyt. Eläintarhaa, temppeliä, ostoskeskuksia. Baseballia ja futsalia. Vielä toiset kaksi ja puoli viikkoa jäljellä. Vaikka kavereita on ikävä, olen sopeutunut ihan hyvin. Tässä vaiheessa ei enää tunnu oudolta olla täällä, päinvastoin. Puhuvat rekat, kävelijöille kumartelevat rakennustyömaalaiset ja naapurissa tenniskenttiä pesusienillä kuivaavat nuoret ovat ihan jo arkea, mutta siitä huolimatta jokin aina jaksaa yllättää melkein päivittäin.

Dr. House

» 3 iltaa
» kynät HB, F, 2B

+ Tunnistettavuudessa selkeää edistystä. Olen erittäin tyytyväinen kasvoihin ja työhön kokonaisuutena.
- Silti en saanut vangittua silmiin sitä Housemaista katsetta... Kirjaimistakaan en saanut ihan tasaisia. Mutta pikkuvikoja :)

Nopeasti ja tehokkaasti piirretty työ. Missaan kaverini synttärit, koska lähden reissuun, ja päätin muistaa häntä lempisarjansa tähdellä. Tämä mies muuttaa siis huomenna toiselle puolelle kaupunkia, huu. Olen tyytyväinen, vaikka silmistä jäikin puuttumaan "se jokin". Hahmon kyllä tunnistaa mielestäni aika hyvin, ainakin näin sarjaa seuraamattoman silmin.

Ylihuomenna lähtö. Sain jo melkein kaiken pakattua, ja matkalaukkuun jäi varaa vielä puolitoista kiloa, käsimatkatavaraan yli kahdeksan. Olen aika ylpeä: otetaan huomioon, että mulla on mukana tallikamat, sis. metallikärkiset jalkaan laitettavat koon 42 kanootit. Mahtuupahan paljon nallekarkkeja mukaan paluumatkalla!

Adam Lambert

» ikuisuusprojekti koko kesältä
» kynät HB, F, 2B ja 6-8B

+ Kokonaisuudessaan aika hyvin onnistunut. Vaatteiden valoihin ja varjoihin olen tyytyväinen, ja kasvoistakin ihan tunnistettavissa.
- En kuitenkaan saanut silmiä ihan just oikean näköisiksi ja oikeille kohdille. Hiustyylikin on vähän vanhentunut nykytilanteeseen verraten, sekin vaikeuttaa tunnistamista.

Kuten erittäin luovasta otsikoinnista (ja toivottavasti myös itse piirroksesta) voi päätellä, että Adam Lamberthan se siinä. Ette arvaakaan montako kertaa jouduin piirtämään milloin silmät, milloin nenän uudelle paikalle, enkä siltikään ole niihin silmiin tyytyväinen. Naaman molemmat puoliskot ovat ihan näköisiä silloin, kun toisen puolikkaan peittää, mutta niiden yhteistyö ei ole niin hyvää kuin tahtoisin.

Mulla on siis vaikeuksia saada piirtämiäni ihmisiä näyttämään itseltään, ja sitä onkin tarkoitus harjoitella. Otan mielelläni vastaan toiveita (julkisuuden) henkilöistä, joita te haluaisitte nähdä piirrettyinä :) Yhtä työläitä piirroksia kuin tämä tuskin ryhdyn tekemään, mutta kasvoja sen verran, että saan niistä vaikka kollaasin johonkin postaukseen, ehkäpä arvausleikin kera.

Kesätunnelmissa & voittajan julistus

» piirros n. 1h, väritys pari iltaa
» lyijykynät HB & 4B + puuvärit (sävyjä muokattu skannauksen jäljiltä)

+ Tunnelmasta tykkään ehdottomasti! Kesäilta, maalaismaisema ja rakkaus - mikä olisikaan kliseisemmän ihanaa? Pellosta tuli aika kivan näköinen ja tyttöönkin olen tyytyväinen.
- En vaan osaa värittää realistisen näköisesti. En vaan osaa.

Kun sateisena heinäkuun päivänä etsii inspiraatiota, mikä muu kolahtaisikaan paremmin kuin kesäinen lämmin maalaismaisema. Hetki, jollaisia kesästä jäi puuttumaan liian monta. Siinä sitä sitten piirtelee ja toivoo, että kuva heräisi paperilta eloon. Kävin koko kesänä kolmesti rannalla ja neljästi mökillä, yleensä en edes jaksa laskea niitä kertoja. Kaverin kanssa meidän piti rakentaa vesiliukumäki. Ja nyt onkin jo syksy.

• Lemmikkikuvakilpailuun saatiin mukavasti osallistujia sekä paljon hienoja kuvia, joten voittajan valitseminen oli vaikeaa. Lopulta päädyin kuitenkin Viivin lähettämään kuvaan, josta alan tehdä piirrosversiota. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osanottajille! Tulevaisuudessa järjestän varmasti lisää erilaisia kilpailuja.

Ihanaa, Leijonat, ihanaa

» ikuisuusprojekti keväältä
» kynät F-3B

+ Yksityiskohdat onnistuivat. Taustalla oleva jääkin näyttää sopivan kuluneelta nyt skannattuna. Pelaajat ovat tunnistettavissa...
- ...lukuunottamatta Granlundia. En muutenkaan saanut aikaan ihan niin aidon näköisiä kasvoja kuin olisin halunnut. Nyt huomasin vieläpä unohtaneeni Filppulan visiirin.

Toivottu ja kauan odotettu piirros Leijonista, olkaapa hyvät! Inspiraatio syntyi toukokuussa, ja aloittelin jo silloin, mutta kokonaisuus valmistui vasta heinäkuussa. Taisi olla välierävoiton jälkeisiä fiiliksiä, kun innostuin tätä piirtämään. Ei tullut MM-mitalia, mutta ensi vuonna uutta yritystä. Ja onhan tässä Europelit ja kohta SM-liigakin seurattavana!

Kuinkahan monta kertaa kumitin ja piirsin uusiksi etenkin Filppulaa, mutta nyt työ on lopulta sitä visiiriä vaille valmis.

Ohikiitävää

» kynät F-4B
» 3 päivän projekti

+ Värilliset yksityiskohdat toimivat. Piirroksessa on sellainen jännä tunnelma, se onnistui kokonaisuutena katsoen aika hyvin. Jalkakäytävästä tuli kiva, vaikka se vaatikin tuskaista pisteiden tökkimistä.
- Autoja en osannut piirtää sitten millään, vähän eksoottisen näköisiä siis, enkä tiedä näkyykö niissä se hakemani liikkeen tuntu. Talon ikkunat tyhjän näköiset, skanneri valkaisi niitä enemmän kuin oletin eikä sitä saanut Paint Shop Pro:llakaan korjattua (ainakaan minun taidoillani).

Muhun iski jo keväällä tämä idea. Halusin piirtää värikkään sateenvarjon muuten mustavalkoiseen kaupunkiin, hetken mielijohteesta taioin liikennevalonkin punaiseksi. Teen aika usein tämäntyylisiä puuväritöitä: väriä vain muutamiin yksityiskohtiin. Osasyy voi olla se, että mun puuvärit on tarkkaan, yksityiskohtaiseen työhön suunnatut ja turhan karheat isojen pintojen värittämiseen. Joskus piirrän niin päin, että ympäristö on värillinen ja ihmiset mustia hahmoja, pitääpä kokeilla yksi sellainen tehdä blogiinkin joskus. Tykkään siis siitä, kun värityksessä on joku juju. Tällä kertaa se sattui olemaan sateenvarjo.

Arkistoista: Ihmishahmo, 1999

Batman? Sirkuspelle? Narua hyppivä villapaitapoika, jolla on läski varis päänsä päällä? Sitä en itsekään tiedä, vaikka minulla on selvästi ollut joku idea tuota tehdessäni. Ikää on ollut kaksi vuotta. Neuvolassa kuulemma sanottiin, että piirsin kaksivuotiaana kolmivuotiaan tasoisesti. Onhan tuo kyllä ihan hieno, vai mitä? ;)

Tietäisinpä vielä, mitä se esittää. Joku ihmishahmo kuitenkin. Heittäkäähän arvauksianne kommentteihin!