Michael Jackson

» kynät H-4B
» parituntinen työ

+ Henkilöstä ei voi erehtyä! Kasvojen varjostukset onnistui hyvin, ja hiuksetkin on aika hyvät.
- Silmät on eri korkeuksilla, ärsyttävää :D Takin kanssa iski laiskuus ja se näkyy, kun se oli mallikuvassa niin musta, etten erottanut kankaan taitoskohtia.

Kukas muukaan kuin itse popin kuningas. Aamen tälle miehelle, joka osaa sheivata parransänkensä näkymättömiin, ja ystävällinen vihjaus hyvää vauhtia valmistuvalle Jensen Acklesille... Tämä kuva menee lahjaksi ystävälle, kovalle fanille, synttärilahjaksi. Sille samaiselle, jonka omaa lauluääntä olen jo aiemmin ylistänyt. Ensi torstaina olisi konsertti, jossa esitämme Adelea kahden kappaleen verran. Kesäksi saatetaan saada ihan jotain pieniä palkkakeikkojakin. Hurjaa. En haaveile musiikkialan työstä, mutta kelpaahan tuo, jos vaihtoehtona on lehtien jako.

Jotain kesätöitä olisi kuitenkin tarkoitus piakkoin hakea. Äiti jo intoilee ajatuksesta, että lähtisin ulkomaille kesätöihin jossain vaiheessa, enkä voi väittää ettenkö itsekin olisi kiinnostunut. Mutta jos ihan ensiksi saisi kotikaupungista hommaa...

Pakkasauringossa

» kynät H, 2B ja pari puuväriä
» olisiko neljän illan projekti

+ Kai tässä jonkinlaista tunnelmaa on, loppujen lopuks. Tyytyväisyyden aiheita ponin harja ja häntä sekä ratsastaja. Taustakin aika jees.
- Skanneri söhräsi ja huolella, ja teki jäljestä rakeista. Tässä oli alun perin auringon lisäksi sinistä sävytystä, mutta sitä en enää kuvankäsittelyllä saanut esille. Poni ei oikein näytä aidolta, ja talojen seinissä erottuu väritysjälki liian selvästi.

Uudenvuodenlupaus, opetella värittämään. Kai sen voi tälleen kevyesti aloittaa! Kaikki se hento sininen, jota sekoittelin mukaan, hävisi skannausvaiheessa - sori. Mutta yritystä oli, ihan totta. Mulla on jotenkin ihan valtava inspiraatio piirtää kaikkea sellaista, jossa on hevosia ja lunta. Mallikuvia on ihan yli tarpeen, mutta ensin yritän tehdä kaiken keskeneräisen pois alta.

Me lähdetään hiihtolomalla oikein etelänmatkalle - autonnokka kohti Tampere cityä. Eipä tule kovin kirjaimellinen hiihtoloma, enkä ole muutenkaan vielä päässyt oikein talviurheilun makuun. No, olen mä yhden kerran ollut laskettelemassa. Jospa tilanne korjaantuisi pian, viimeistään ainakin helmikuun puolella, kun meille saapuu saksalaispoika työharjoitteluun, siitä samasta perheestä jossa minä syksyllä pidin majaa.

Tuossa vielä vertailun vuoksi täällä jo aiemmin esiintynyt luonnosvaihe.

P.S. Kokeillaanpas toimiiko tämä: Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Yksinkertainen suunnitelma

» kynät F, HB, 2B, 4B
» yhteensä +2h

+ Todistettavasti tunnistettavissa, vaikka ihan kaikki eivät varmaan ole nähneetkään tätä laulajaa. Ainakin ne, jotka osaavat yhdistää nimen Pierre Bouvier johonkin, varmasti tunnistavat. Olen kasvonpiirteisiin aika tyytyväinen ja paitaan myös, vaikea on eritellä yksittäistä erityisen onnistunutta juttua.
- Otsa on liian iso (skannaan korjatun version sitten aikanaan) ja hiukset on tönköt. Hiuksissa mulla riittääkin opettelua, että saa ne luonnollisen näköisiksi.

Simple Plan bändinä on varmasti monelle tuttu, mutta sen laulaja Pierre Bouvierin nimi tuskin sanoo mitään ihan yhtä monelle. Vilkaiskaa kuvahaun tuloksia, jos haluatte muodostaa mielipiteen tästä piirroksesta, mutta naama ei näytä yhtään tutulta.

Musiikki on mulle tärkeää. Soitan pianoa ja vähän bassoa, kuten on tainnut aiemmin jo tulla mainittua, ja oon musiikkiluokalla. Simple Plan on ollut yksi mun suosikkibändeistä jo yli neljä vuotta, mutta ylivoimaiseksi ykköseksi se nousi vasta viime syksyn aikana. Kanadalaisbändi täyttää nykyään mun suosikkikappaleiden soittolistasta suunnilleen kolmasosan. Aiemmin en seurannut bändin tekemisiä niin tarkkaan, vaikka biisejä kuuntelinkin jonkun verran. Joten voitteko kuvitella sitä tunnetta, kun tajuaa vasta 2012 joulukuussa, että Simple Plan on ollut Helsingissä soittamassa juuri viime huhtikuussa? No, seuraavaa Suomen keikkaa odotellessa... Sitä en aio missata.

Your Love Is A Lie on ihan ensimmäinen bändin kappaleista, jonka kuulin ja johon tykästyin. (Videolla vilahtaa Nokian kännykkä, pointsit siitä!) Muita omia suosikkejani ovat mm. Jet Lag, joka kuvaa niin hyvin miltä Japanissa välillä tuntui olla erossa ystävistä, Astronaut, This Song Saved My Life ja When I'm Gone, josta en aluksi tykännyt yhtään, mutta johon rakastuin kuitenkin lopulta kuultuani sen autoradiosta Saksassa.

Puoliverinen prinssi

» kynät F, HB & 2B + pyyhekumikynä
» n. 2 tuntia

+ Aidonnäköinen pää, ja varjostuksiin oon tosi tyytyväinen! Tuli sellainen elävän oloinen, hieno ja kiiltävä hevonen, ihan kuin mallinsakin.
- Jalat on vähän ylipitkät näköjään. Rakennepoliisit löytävät varmaan muutakin huomauttamista, en ole ihan ekspertti niissä asioissa.

Okei, oikeasti olen menossa vasta Feeniksin killassa - sain tuon tuhatsivuisen ajantappajan joululahjaksi ja olenhan mä jo sivulla 66! Mutta tämä piirustus esittää ihan vain tavallista hevosta jästimaailmasta. Tai ei nyt ihan tavallista, vaan jotain hienoa kilpaoria, puoliveristä. En ollut pitkään aikaan piirtänyt hevosia luonnoksia pidemmälle, ja lopputulokseen oon tosi tyytyväinen.

Muistin tosin, miksi aina aiemmin olen aloittanut hevosten piirtämisen niiden päästä. Olisi nytkin pitänyt, oli nimittäin helkkarin vaikea saada päästä ja kaulasta oikean kokoiset, kun muu on valmista. Ja kun pää oli kiva, piti korjata vähän selkää, sitten olikin jalat väärässä kohtaa ja niin edelleen... Ääriviivavaihe oli vaikein, sillä värittely onnistuikin sitten yllättävän helposti.

Mulla olikin tänään ensimmäinen päivä koulua joulu(=sairas-)loman jälkeen. Uusi, remontoitu ruokala on avattu, ja se on hieno. Mulle riittää tosin totuteltavaa selkänojallisiin (!!!) penkkeihin ja siihen, etten mahdu istumaan jalat ristissä.

Kaverit puolestaan totuttelevat punaiseksi värjättyyn sydämenkuvaan mun sivusiilissä. Pääsin jopa kampaajani valokuvagalleriaan, kun tuli valmista, oli sen verran harvinaista ja hankalaakin hommaa kuulemma. Mutta mä tykkään ja kovasti! Lupasin keksiä ensi kerraksi jotain vielä vaikeampaa, ideoita? ;D

Keskeneräisiä

Vaihteeksi vähän luonnosvaiheita. Vasemmanpuoleinen on kesän lemmikkikilpailun voittajalle valmistumassa, ja se on muuten aika hyvällä mallilla, mutta haalarin värittäminen onnistuu vain vähän kerrallaan. Hidasta, mutta piirrän omilla ehdoillani. Jos mua ei huvita tehdä jotain, en tee, koska silloin ei ainakaan tule hyvää jälkeä. Mutta kyllä tuo tuosta vielä valmiiksi tulee!

Oikealla sitten mun joululomalla palanneen heppakipinän tulosta. Olen saanut luonnosteltua sen ja aloittanut lopullisten ääriviivojen vahvistamisen hevosen etuosasta. Siitä ei pitäisi tulla kokonaan lyijykynätyö, vaan aion aloittaa uudenvuodenlupauksen toteutusta ihan varovaisesti sävyttämällä kuvaa vähän sinisellä. Kimo hevonen pakkaslumessa.

Täällä on plussakeli ja linnut laulaa. En tykkää, tuntuu keväältä. Ja mun mielestä kevät on kamalinta aikaa vuodesta, varsinkin se, kun lumi alkaa vähitellen muuttua pehmeäksi mömmöksi ja mittarit ei enää pysy miinuksella, ja silti on harmaa taivas. Mieluummin -20 astetta kiitos, ja kyllä, olen tosissani. Jos mä saisin päättää, olisi pakkasta koko talvi, ja kaikki lumi häviäisi sitten kerralla joku päivä, haihtuisi naps vain pois.

Pukinkontista

Mä en aio tehdä ihmeempää joululahjapostausta. Sain kyllä kaikenlaista yleispätevää ja kivaa, mutta en jaksa luetella kaikkea erikseen. Enkä rehellisesti sanoen usko, että ketään niin paljon kiinnostavat lahjat luokkaa kahvikuppeja, pyyhkeitä, lapasia, kalenteri, kännykänkuoret ja lahjakortteja. Piirustuspaperia kyllä sain, koossa A3: voisinkin opetella ottamaan kaiken irti paperin koosta, kun nykyään nyhrään aina kaiken tutuille ja turvallisille aanelosille. Lyijykynäjutut teen niille varmaan jatkossakin, koska skannerin koko ei salli sen suurempia töitä, mutta muita tekniikkoja ajattelin kokeilla isoille papereille. Yhdestä paketista löytyi vielä kaksi pakettia kyniä.

Ihan peruspaketti Derwentin lyijykyniä, kuten toivoinkin. Samoja joita käytän nykyisinkin, ja jotka ovat päässeet kulumaan vähän liikaakin. Lupaan pitää uudesta setistä parempaa huolta enkä päästä näitä ikinä tippumaan - vanhan setin 9B:tä en ikinä käyttänyt, koska sen lyijy hajosi sisältä, ja teroitin lopulta kynäparan kuoliaaksi. Tämä on Medium, vanha on Soft eli sen skaala on kolme B:tä enemmän ja H:ta vähemmän kuin uudessa setissä.

Nämä ovatkin mielenkiintoisia. Derwent Pastel Skin Tones, ja kuten nimestä ei varmastikaan kukaan arvaa: ihonsävyihin painottuva väriskaala etenkin muotokuvia varten. Kuten olen monesti aiemmin valittanutkin, en osaa värittää. Mutta haluaisin osata, joten ehkä olisi aika oikeasti tehdä asialle jotain ja alkaa treenata. Toistaiseksi vain katselen ihaillen mallikuvia paketin kannessa. Tavalliset puuvärithän löytyvät jo ennestään, Derwentiä ylläripylläri. Pastel-kynissä on joku spesiaali koostumus tai jotain muuta erikoista, mutta eivät ne kai mitään tähtitiedettä ole käyttäessä. Saatte joskus sitten nähdä, mitä onnistun näillä saamaan aikaiseksi, jos ylipäätään onnistun. :D

"Just close your eyes and sing for me."

» kynät F, 2B ja 4B
» 1h aika tarkalleen

+ Tunnistettavin julkkistyöni ikinä. Lisäksi se valmistui ihan ennätysvauhtia, ja ne silmät, jotka ovat mulle vakava ongelmakohta, jouduin uusimaan vain kahteen otteeseen. Hiuksiinkin olen tosi tyytyväinen.
- Jos tarkasti ja kriittisesti katsoo, silmät ovat vähän häiritsevän eripariset. Mutta ei sitä onneksi tajua, jos ei erikseen syynää. Hartiat ovat tosi kapeat, sen tajusin vasta skannauksen jälkeen.

Siinä lopullinen versio Adelesta, joka jo esiintyikin yhdessä postauksessa Sapporon-huoneeni kirjoituspöydällä. Olen tosi tyytyväinen, mutta mun on pakko myöntää, että tämä oli vähän tällainen vahinkotapaus. Se onnistui ihan huomaamatta paljon paremmin kuin olisin aloittaessani kuvitellut pystyväni toteuttamaan sen. Kumittamaan jouduin ennätysvähän, kun kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen ihan sattumalta. Tai ehkä se ei ole pelkkää sattumaa, vaan jopa kehitystä.

Mulla ja ystävälläni on projektina Adelen Skyfall-biisi. Minä jamesbondittelen pianolla parhaani mukaan ja tämä ystävä, tyttö joka on uskomattomin tuntemani laulaja, antaa oman äänensä kappaleelle. Siitä tulee niin hieno, kunhan saamme sen treenattua ja hiottua valmiiksi. Adele ei ole omalla soittolistallani mikään number-one suosikkini eikä edusta ihan juuri sitä tyylilajia jota kuuntelen, mutta biisit ovat hienoja ja mukavia soittaa, ja se nainen osaa laulaa, herranjestas. Niin osaa myös meidän cover-duettomme toinen puolisko. Mun lauluäänestä ei sitten puhuta, mutta pianoa soittelen enemmän kuin mielelläni, ja sähköbassokin pääsee välillä ääneen.

Tuli muutama päivä sitten sellainen vastustamaton vimma hankkia uutta musiikkia soittolistoille pyörimään. Viimeisen viikon ajan olen rämpinyt pitkin YouTuben loputonta suota ja kaivanut työllä ja tuskalla varsinaisia aarteita esiin. Sen seurauksena päässä soi tällä hetkellä melkoinen remix uusia suosikkeja, olen ensimmäistä kertaa itkenyt musiikkivideon takia ja päädyin pyyhkimään kajareistakin pölyt ottaakseni ne käyttöön kesätauolta. Postauksen otsikko ei valitettavasti liity millään lailla Adeleen, mutta se kuvasi kaikkein parhaiten sitä fiilistä, joka ei vain hiivu pois. Laulakaa minulle, älkää ikinä lopettako. Yellowcard - Sing For Me.

Kertokaa omia suosikkejanne, vielä on tilaa uusille kivoille biiseille - ja uusien hyvännäköisten laulajien mallikuville piirtämistä ajatellen ;)

Koiruuksia ja kuvakertomuksia

» kynät F, 2B ja 3B
» n. 2h yhteensä

+ Ensimmäinen koirajuttu varmaan miljoonaan vuoteen minun kynästä. En ole piirtänyt niitä juuri yhtään, siksi olen aika tyytyväinen tähän, varsinkin "naamaan". (vai mikä se koiralla on virallisesti??)
- Kolmiulotteisuus ja eloisuus jäi vähän puuttumaan, koska kikkurakarva ei ollut mulle missään nimessä helppo piirtää.

Toinenkin kaveri vietti synttäreitään minun pakoillessa kotimaatani. Piirsin hänelle yhden hänen villakoiristaan. Söpöjä, mutta vaikeita piirtää. Ignooratkaa yläreunan kiekura, se on onnittelutekstin jäänne: ei ollut skannereita tai kehittyneitä kuvanmuokkausohjelmia saatavilla.

Kirjoitan tätä Tokiossa *edit: viimeistelin Helsingissä, hotellin WLAN petti*, joka on uskomaton paikka. Kahdessa päivässä ei ehdi kiertää siitä murto-osaakaan, mutta olen vaikuttunut. Hukassa ja niin vähän kotonani kuin voi olla, mutta vaikuttunut. En ikinä osaisi asua siellä, mutta menisin mielelläni uudestaan vähän pidemmäksi aikaa nähdäkseni, mistä muusta kaupungissa on kyse kuin ruuhkaisista risteyksistä, miljoonista värikkäistä valoista, pilvenpiirtäjärivistöistä ja mitä yllätyksellisimmistä pikku puodeista - niitä diorgucciarmani-ökyostoskatuja unohtamatta.

Takana on kuukausi Hokkaidon saarella. Siellä pohjoisessa, Japanin Lapissa, Sapporon kaupungissa ja vähän muuallakin. Sapporo on ihan erilainen paikka kuin Tokio, kaikessa moderniudessaankin paljon "aidommin" japanilainen, ja vaikka sielläkin on se kaksi miljoonaa ihmistä, sen kaupungin pystyy ihmismieli pitämään kasassa ja hahmottamaan. Siellä on yksi ydinkeskusta, yksi päärautatieasema, kolme linjaa metroja. Se on valtava, kun näköalatasanteelta katsoo, mutta sillä on selvät rajat, sen pystyy näkemään kerralla kokonaisuudessaan. Ei sillä, etteikö jäänyt suuri osa kaupungin salaisuuksista meiltäkin piiloon.

Kuvia saatte myöhemmin vähän lisää, mutta tässä muutamia Sapporosta. Rautatieaseman näköalatornista, jossa vasta tajusin miten isosta kaupungista on kyse. Baseball-pelistä, jossa 25 000 fania lauloi täysillä joukkueelleen trumpettiorkestereineen koko ottelun ajan, ja me ulkopuoliset länsimaalaisblondit siellä elimme mukana parhaamme mukaan. Eläintarhasta, jossa jääkarhut odottelivat Sapporon talven metrikinoksia. Matka Japaniin oli mahdollisuus, josta olen todella kiitollinen. Opin, näin ja koin niin paljon uutta.

Japanista päivää

Siinä teille pieni väläys siitä, mitä olen piirrellyt. Virallinen versio tulossa sitten myöhemmin, kun pääsen kotiin skannaamaan. Saa huudella jos tunnistatte ;) Lisäksi olen aika hyvässä vaiheessa lemmikkikilpailun palkintotyötä ja kaverin syntymäpäiväksi valmistuu hänen villakoiransa kuva. Olen ehtinyt käymään kahdessa taidemuseossa, joista toisessa oli japanilaisille ah-niin-exotique eurooppalaisia tauluja ja toisessa itse asiassa aika inspiroiva Kissat taiteessa -näyttely ja paikallisen taiteilijan töitä. Itsekin innostuin kokeilemaan kissajuttuja vähän erilaisella tekniikalla kuin yleensä, mutta siitä lisää kun saan siirrettyä kaikki kuvat koneelle. Tänään alkoi jonkinlainen Design Week, jonka tapahtumia on tarkoitus käydä katsomassa. Esitteestä en ymmärtäny mitään, mutta jotain siellä on "from people who work in the fashion, architecture and design field.".

Japani on hassu maa. Käsitykseni siitä ovat toisaalta muuttuneet, toisaalta vahvistuneet kuluneiden kahden ja puolen viikon aikana. Täällä suomalaiset ovat todella hyvässä maineessa, ja Muumithan ovat tosi in aina ja kaikkialla. Englantia ei hirveästi osata, mutta hyvin ollaan selvitty, vaikka kala-allergiani kanssa on vähän vaikeaa löytää sopivaa ruokaa. Ihmiset ovat kohteliaita ja tosi mukavia, olen muutaman paikallisen kanssa päässyt illalliskutsuilla enemmänkin juttelemaan ja Suomi-tieto on heillä yllättävän hyvin hallussa. Matti Nykänen oli tuttu juttu. Suomenkielisiä sanoja olen bongannut ympäri kaupunkia. Kampaamo nimeltä Kiitos, Suomi-kauppa nimeltä Vaasä (salmiakkia!), minä perhonen -niminen tuotemerkki ja matkalaukun design-lukkoja, joissa luki Luonnos.

Nähtävää on riittänyt. Eläintarhaa, temppeliä, ostoskeskuksia. Baseballia ja futsalia. Vielä toiset kaksi ja puoli viikkoa jäljellä. Vaikka kavereita on ikävä, olen sopeutunut ihan hyvin. Tässä vaiheessa ei enää tunnu oudolta olla täällä, päinvastoin. Puhuvat rekat, kävelijöille kumartelevat rakennustyömaalaiset ja naapurissa tenniskenttiä pesusienillä kuivaavat nuoret ovat ihan jo arkea, mutta siitä huolimatta jokin aina jaksaa yllättää melkein päivittäin.

Dr. House

» 3 iltaa
» kynät HB, F, 2B

+ Tunnistettavuudessa selkeää edistystä. Olen erittäin tyytyväinen kasvoihin ja työhön kokonaisuutena.
- Silti en saanut vangittua silmiin sitä Housemaista katsetta... Kirjaimistakaan en saanut ihan tasaisia. Mutta pikkuvikoja :)

Nopeasti ja tehokkaasti piirretty työ. Missaan kaverini synttärit, koska lähden reissuun, ja päätin muistaa häntä lempisarjansa tähdellä. Tämä mies muuttaa siis huomenna toiselle puolelle kaupunkia, huu. Olen tyytyväinen, vaikka silmistä jäikin puuttumaan "se jokin". Hahmon kyllä tunnistaa mielestäni aika hyvin, ainakin näin sarjaa seuraamattoman silmin.

Ylihuomenna lähtö. Sain jo melkein kaiken pakattua, ja matkalaukkuun jäi varaa vielä puolitoista kiloa, käsimatkatavaraan yli kahdeksan. Olen aika ylpeä: otetaan huomioon, että mulla on mukana tallikamat, sis. metallikärkiset jalkaan laitettavat koon 42 kanootit. Mahtuupahan paljon nallekarkkeja mukaan paluumatkalla!

Poniluonnos & matkakartoitusta

Mun ei alun perin edes pitänyt postata tätä vielä. Kuitenkin, kun tajusin sen olevan keskeneräisyyksistäni ainoa ajankohtainen, päätin vaihteeksi esitellä miltä näyttävät luonnokset minun pöytälaatikossani. Luonnostelen työt yleensä lyijytäytekynällä, sen jälkeen hahmottelen ääriviivat kuntoon tavallisilla kynillä paremmiksi ja lopuksi värittelen ja varjostan.

Ja miksi tuo kuva on ajankohtainen? Asiahan on niin, että blogi jää pienelle hiljaiselolle ainakin piirrosten osalta. 20.9. lähden ulkomaille: koulu järjesti muutamalle onnekkaalle ysiluokkalaiselle TET-paikan Saksasta. Minä olen yksi heistä, ja lähden nyt suorittamaan työharjoitteluani saksalaiselle heppatallille. Helmikuussa meille tulee sitten eräs saksalaispoika vastavierailulle, niin ikään työharjoitteluun - tuskin tallitöihin kuitenkaan!

Kun palaan, olen pari päivää Suomessa, minkä jälkeen otamme perheen kanssa suunnan kohti Japania. Siellä kuluukin viisi viikkoa, ja kotiin tulemme isänpäivän tienoilla. Mä en ole ikinä käynyt Japanissa, joten odotan innolla myös tätä matkaa - vuorokauden matkustusta lukuun ottamatta... Siitä kuitenkin lisää vasta myöhemmin.

Adam Lambert

» ikuisuusprojekti koko kesältä
» kynät HB, F, 2B ja 6-8B

+ Kokonaisuudessaan aika hyvin onnistunut. Vaatteiden valoihin ja varjoihin olen tyytyväinen, ja kasvoistakin ihan tunnistettavissa.
- En kuitenkaan saanut silmiä ihan just oikean näköisiksi ja oikeille kohdille. Hiustyylikin on vähän vanhentunut nykytilanteeseen verraten, sekin vaikeuttaa tunnistamista.

Kuten erittäin luovasta otsikoinnista (ja toivottavasti myös itse piirroksesta) voi päätellä, että Adam Lamberthan se siinä. Ette arvaakaan montako kertaa jouduin piirtämään milloin silmät, milloin nenän uudelle paikalle, enkä siltikään ole niihin silmiin tyytyväinen. Naaman molemmat puoliskot ovat ihan näköisiä silloin, kun toisen puolikkaan peittää, mutta niiden yhteistyö ei ole niin hyvää kuin tahtoisin.

Mulla on siis vaikeuksia saada piirtämiäni ihmisiä näyttämään itseltään, ja sitä onkin tarkoitus harjoitella. Otan mielelläni vastaan toiveita (julkisuuden) henkilöistä, joita te haluaisitte nähdä piirrettyinä :) Yhtä työläitä piirroksia kuin tämä tuskin ryhdyn tekemään, mutta kasvoja sen verran, että saan niistä vaikka kollaasin johonkin postaukseen, ehkäpä arvausleikin kera.

Ihanaa, Leijonat, ihanaa

» ikuisuusprojekti keväältä
» kynät F-3B

+ Yksityiskohdat onnistuivat. Taustalla oleva jääkin näyttää sopivan kuluneelta nyt skannattuna. Pelaajat ovat tunnistettavissa...
- ...lukuunottamatta Granlundia. En muutenkaan saanut aikaan ihan niin aidon näköisiä kasvoja kuin olisin halunnut. Nyt huomasin vieläpä unohtaneeni Filppulan visiirin.

Toivottu ja kauan odotettu piirros Leijonista, olkaapa hyvät! Inspiraatio syntyi toukokuussa, ja aloittelin jo silloin, mutta kokonaisuus valmistui vasta heinäkuussa. Taisi olla välierävoiton jälkeisiä fiiliksiä, kun innostuin tätä piirtämään. Ei tullut MM-mitalia, mutta ensi vuonna uutta yritystä. Ja onhan tässä Europelit ja kohta SM-liigakin seurattavana!

Kuinkahan monta kertaa kumitin ja piirsin uusiksi etenkin Filppulaa, mutta nyt työ on lopulta sitä visiiriä vaille valmis.

Kaunas, Liettua

» kynät F & pienissä määrin 2B, 5B
» 2 illan työ

+ Piirsin paljon huolettomammin kuin yleensä, mutta jälki näyttää viimeistellyltä. Liettuastakin tuli ihan oikean muotoinen vaikka piirsin melkein suoralta kädeltä. Vasemman ylänurkan kirkon kuvakulma on vaikuttava.
- Skanneri sössi: värit meni huonoiksi ja kartassa pitäisi lukea Kaunas mutta näkyy vain mössöä, omat taidot ei riitä korjata. Vasemman alanurkan reunaa kohti kävelevältä tytöltä näyttää uupuvan toinen jalka (astuu jännästi).

Tällaista tällä kertaa. Oltiin tosiaan Liettuassa kesäkuun alkupuolella muutaman päivän ajan. Melko ex tempore -reissu ja aivan huippu sellainen. Hotelli oli Kaunasin vanhassakaupungissa, josta löytyi kauniita taloja ja ihana ostoskatu täynnä kahviloita ja mielenkiintoisia kauppoja. Ostoskadulta poiketessa kujat olivat huonokuntoisempia ja talot rähjäisempiä, mutta puhdasta siellä oli, paljon puhtaampaa kuin kotikaupungin kaduilla.

Kuva on omien valokuvieni pohjalta piirretty. Siinä esiintyy luostarin torni, Kaunasin linnoitus, aiemmin mainitsemani ostoskatu ja vanhankaupungin torin laidalle jätetty, käytöstä poistettu puhelinkoppi. Kovin paljon ei ehditty vanhankaupungin ulkopuolella käydä, mutta sielläkin oli jo paljon nähtävää.

Ravintolat olivat lievästi sanottuna täydellisiä ja kaiken lisäksi kolme kertaa halvempia kuin Suomessa! Hinnat ovat muutenkin alhaisia, ja minut kun päästi irti Akropolis-ostoskeskuksessa, palasin kyllä sekä tili että lompakko tyhjänä, mutta mukanani mielettömät määrät ihania vaatteita. Enkä edes ole mikään himoshoppaaja - kotimaan kamaralla.

Kaiken edellämainitun lisäksi mainiot säät, ystävälliset paikalliset ja kaupingin aito liettualaisuus (= ei mikään turistirysä) tekivät matkasta ehdottomasti kokemisen arvoisen, vaikka pikainen reissu olikin. Jos jotain miinusta pitää keksiä, niin takseihin turvavyöt takapenkillekin kiitos, ainakin niihin, jotka eivät noudata nopeusrajoituksia... Nimimerkillä pidin kauhuissani auton ovenkahvasta kiinni muun suojan puutteessa, kun kuski paahtoi 120km/h yhdeksänkympin alueella.

Ohikiitävää

» kynät F-4B
» 3 päivän projekti

+ Värilliset yksityiskohdat toimivat. Piirroksessa on sellainen jännä tunnelma, se onnistui kokonaisuutena katsoen aika hyvin. Jalkakäytävästä tuli kiva, vaikka se vaatikin tuskaista pisteiden tökkimistä.
- Autoja en osannut piirtää sitten millään, vähän eksoottisen näköisiä siis, enkä tiedä näkyykö niissä se hakemani liikkeen tuntu. Talon ikkunat tyhjän näköiset, skanneri valkaisi niitä enemmän kuin oletin eikä sitä saanut Paint Shop Pro:llakaan korjattua (ainakaan minun taidoillani).

Muhun iski jo keväällä tämä idea. Halusin piirtää värikkään sateenvarjon muuten mustavalkoiseen kaupunkiin, hetken mielijohteesta taioin liikennevalonkin punaiseksi. Teen aika usein tämäntyylisiä puuväritöitä: väriä vain muutamiin yksityiskohtiin. Osasyy voi olla se, että mun puuvärit on tarkkaan, yksityiskohtaiseen työhön suunnatut ja turhan karheat isojen pintojen värittämiseen. Joskus piirrän niin päin, että ympäristö on värillinen ja ihmiset mustia hahmoja, pitääpä kokeilla yksi sellainen tehdä blogiinkin joskus. Tykkään siis siitä, kun värityksessä on joku juju. Tällä kertaa se sattui olemaan sateenvarjo.

Pöydän ääreltä: Lyijykynäni

Käytän lyijykynätöissäni Derwentin Graphic Soft 12 -settiä. Sain sen nimipäivälahjaksi viime vuonna omittuani muutamaksi kuukaudeksi isäni vanhemman, samanmerkkisen lyijykynäsetin. Pidän kovasti näistä kynistä: niistä saa hyvän otteen ja niillä tekee laadukasta jälkeä. Joillain paperityypeillä kyseiset kynät tekevät vähän karheaa jälkeä, jolloin niillä ei voi varjostaa kovin laajoja pintoja.

Kynistä kovin on H, pehmein 9B. Niiden väliin mahtuvat kaikki kahdeksan kovempaa B:tä, HB ja sitä hieman kovempi F. Kun piirrän, aloitan luonnostelut yleensä terävällä F-kynällä. Sillä teen ääriviivoja ja valmistelen kuvan muita kyniä varten. Jos ääriviivoja tarvitsee vahvistaa, teen sen tavallisesti B:llä tai 2B:llä. Sen jälkeen käytän koko kynäskaalaa varjostaakseni ja tummentaakseni tarvittavia kohtia. 9B tekee lähes mustaa jälkeä, mutta käytän yksityiskohtaisissa mustissa alueissa mieluummin 3-4B-kynää ja vähän enemmän voimaa, sillä kovempien kynien jälki on tarkempaa. Joskus käytän ihan surutta kaikkia mahdollisia sävyjä, kuten Kiitolaukkaa-kuvassa, joskus taas kuvaan ei tule niin suuria sävyeroja ja käytän 2-3 eri kynää kuten Hiihtoratsastuksessa.

Arkistoista: Kiitolaukkaa, 2011

» kynät F-6B
» useamman päivän aikana tehty

+ Onnistuneet varjostukset! Aikaa niihin kului ja paljon, mutta tulos on sen mukainen. Myös etujalkojen asentoihin olen tyytyväinen.
- Ratsastaja näyttää pölkyltä ja sillä on rumat silmät. Vasen takakavio on luonnottoman näköinen. Muistan hyvin, miten tappelin sen kanssa viime vuonna. Olen toisinaan hirveän huono piirtämään kavioita.

Vanhempi piirros, viimekesäistä. Vaikka tausta puuttuu, ajattelen ratsukon välittömästi hiekkatielle peltojen keskelle laukkaamaan. Tässä on tosiaan se kahdeksan erilaisen lyijykynän skaala esillä!

Soittimet

» kynä HB
» 10-20min / soitin

+ Aidon näköiset soittimet, onnistuin etenkin kitaran kanssa. Mikrofonin pään pinta oli vaikea, mutta siitä tuli loppujen lopuksi aika hyvän näköinen.
- Rumpusetin jalkaosasto jäi epäselväksi. Lopputulos on siisti mutta väritön, pelkät ääriviivat näyttävät ankeilta.

Vanhempaa kuvaa väliin kun en ole skannaamaan päässyt, ja yleisö osoitti jo kärsimättömyyttä ;) Kyseessä on siis pohja, jonka myöhemmin väritin tietokoneella, siksi vähäiset varjostukset. Musiikkiluokan juttuihin tämä.

Lumilautaratsastusta

» kynät HB & 3B
» 3 päivän sisällä piirretty

+ Onnistuneimpia kuviani pitkään aikaan. Olen tyytyväinen poniin, tyttöjen ilmeisiin, taustaan ja pöllyävään lumeen.
- Varjostukset jäivät aika olemattomiksi. Jos joku sillä silmällä katsoo, näyttää että lautailijan liina olisi kuolaimessa kiinni.

Toukokuu. Ja mitä minä piirrän? Hiihto-, tai oikeammin lumilautaratsastusta. Nähdessäni mallikuvan iski välitön "ton mä piirrän" -fiilis, sen verran vauhdikasta meininkiä oli. Toivottavasti se välittyy eteenpäin piirroksestakin. En ole ikinä hiihtoratsastanut enkä lumilautaillut, mutta hurjastellut kyllä samaan tyyliin lumilauta jalkojeni alla, köydessä roikkuen ja kavereiden vetämänä. Ei ollut helppoa!