Saippuakuplia ja jonglöörinpalloja

» Color Change -"taikatussit"
» n. varttitunti per työ

+ Vähän erilaista piirrosta tällä kertaa, mutta toimivaa joka osa-alueella: tehokkaat värit, onnistunut tunnelma ja vieläpä ihan ihmisen näköiset hahmot.
- Jalkojen mittasuhteet mättää ja huolella. Ei ihan mun vahvinta alaa ilman mallia.

Pikaista uusien tussien kokeilua, joka onnistuikin paremmin kuin olin suunnitellut. Alun perin ideoin vain saippuakuplien puhaltajan, sitten kätteni jälkeen tyytyväisenä totesin, että tyttö kaipaa hengenheimolaista ja piirsin hänelle poikakaverin. Jonglööraamaan, en tiedä miksi, se vain tuli mieleen.

Väriä vaihtavat taikatussit löytyivät ihan sattumalta japanilaistiimarista, tavaratalon kellarikaupasta, jossa kaikki maksoi euron. Ostin neljä pakettia näitä tusseja, sillä Suomesta en ole niitä ikinä löytänyt enkä tosiaan noin halvalla tule niitä koskaan löytämäänkään. Ideana on siis se, että kun paketin värillisten tussien päälle piirtää mukana tulleella valkoisella tussilla, värisävyt muuttuvat sitä kohtaa, johon valkoista on käytetty. Kuvista huomaa, että esim. musta muuttuu punaiseksi ja violetti pinkiksi valkoisen tussin vaikutuksesta. Huippukiva efekti, jolla saa yksinkertaisiinkin juttuihin vähän potkua.

Sen lisäksi, että taikatussit ovat ihan mielettömän hauskoja, niillä on suunnatonta nostalgia-arvoa mulle. Olen viimeksi leikkinyt vastaavilla kymmenisen vuotta sitten, kun asuimme Jenkeissä. Iskä osti mulle sieltä pari pakettia väriä vaihtavia tusseja ja piirteli usein niillä mun kanssa kaikenlaista hienoa. Uskokaa tai älkää, mutta tunnistin heti, että Japanista ostamani versiot tuoksuvat tai haisevat ihan tismalleen samalle kuin ne, joilla taiteilin lapsuudessani. Se on ihmeellistä, millaisia asioita ihminen voikaan muistaa.

"Just close your eyes and sing for me."

» kynät F, 2B ja 4B
» 1h aika tarkalleen

+ Tunnistettavin julkkistyöni ikinä. Lisäksi se valmistui ihan ennätysvauhtia, ja ne silmät, jotka ovat mulle vakava ongelmakohta, jouduin uusimaan vain kahteen otteeseen. Hiuksiinkin olen tosi tyytyväinen.
- Jos tarkasti ja kriittisesti katsoo, silmät ovat vähän häiritsevän eripariset. Mutta ei sitä onneksi tajua, jos ei erikseen syynää. Hartiat ovat tosi kapeat, sen tajusin vasta skannauksen jälkeen.

Siinä lopullinen versio Adelesta, joka jo esiintyikin yhdessä postauksessa Sapporon-huoneeni kirjoituspöydällä. Olen tosi tyytyväinen, mutta mun on pakko myöntää, että tämä oli vähän tällainen vahinkotapaus. Se onnistui ihan huomaamatta paljon paremmin kuin olisin aloittaessani kuvitellut pystyväni toteuttamaan sen. Kumittamaan jouduin ennätysvähän, kun kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen ihan sattumalta. Tai ehkä se ei ole pelkkää sattumaa, vaan jopa kehitystä.

Mulla ja ystävälläni on projektina Adelen Skyfall-biisi. Minä jamesbondittelen pianolla parhaani mukaan ja tämä ystävä, tyttö joka on uskomattomin tuntemani laulaja, antaa oman äänensä kappaleelle. Siitä tulee niin hieno, kunhan saamme sen treenattua ja hiottua valmiiksi. Adele ei ole omalla soittolistallani mikään number-one suosikkini eikä edusta ihan juuri sitä tyylilajia jota kuuntelen, mutta biisit ovat hienoja ja mukavia soittaa, ja se nainen osaa laulaa, herranjestas. Niin osaa myös meidän cover-duettomme toinen puolisko. Mun lauluäänestä ei sitten puhuta, mutta pianoa soittelen enemmän kuin mielelläni, ja sähköbassokin pääsee välillä ääneen.

Tuli muutama päivä sitten sellainen vastustamaton vimma hankkia uutta musiikkia soittolistoille pyörimään. Viimeisen viikon ajan olen rämpinyt pitkin YouTuben loputonta suota ja kaivanut työllä ja tuskalla varsinaisia aarteita esiin. Sen seurauksena päässä soi tällä hetkellä melkoinen remix uusia suosikkeja, olen ensimmäistä kertaa itkenyt musiikkivideon takia ja päädyin pyyhkimään kajareistakin pölyt ottaakseni ne käyttöön kesätauolta. Postauksen otsikko ei valitettavasti liity millään lailla Adeleen, mutta se kuvasi kaikkein parhaiten sitä fiilistä, joka ei vain hiivu pois. Laulakaa minulle, älkää ikinä lopettako. Yellowcard - Sing For Me.

Kertokaa omia suosikkejanne, vielä on tilaa uusille kivoille biiseille - ja uusien hyvännäköisten laulajien mallikuville piirtämistä ajatellen ;)

Japanilaiskissa

» lyijykynä, tussi ja kuvioteippejä
» n. 30min

+ Vähän erilainen toteutustapa vaihteeksi. Tykkään hurjasti yksityiskohdista kuten kissan silmistä ja viiksistä.
- Tassunjäljet näyttää vähän irrallisilta...

Tällaista syntyi Japanissa ollessa, päivän hiljaisina tunteina. En oikeastaan ikinä tee mitään kissoihin liittyvää, mutta satuinpa innostumaan. Olin vielä sattumoisin ostanut jotain teippejä, kuvioteipeiksi niitä kai kutsuisi ja nimeä "masking tape" ne kantavat ulkomailla. Mitä ikinä ovatkaan, niitä saa pikku rullissa ja niissä on paljon eri väri- ja kuvavaihtoehtoja, ja ne on tarkoitettu askarteluun. Se taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä, ja päädyin hamstraamaan niitä 11 rullaa kuukauden mittaan. Tuossa siis mallia, mitä kyseisillä teipeillä voi esimerkiksi tehdä.

Ei ole edes joulukuu vielä, ja joka tuutista kuulee että minnekkäs hän aikoo jatkaa peruskoulun jälkeen. En tiedä, olen pahoillani. Lukioon, sen tiedän, olen jo päättänyt mihin niistä neljästä vaihtoehdosta. Mutta ratkon parhaillaan ongelmaa IB-linja vs. normaali lukio, kummassakin on puolensa, enkä tiedä kumpi olisi mulle parempi. Pitäisi tietää sekin, mihin aineisiin haluaa painottua, vaikka en edes tiedä mitä haluan aikuisena tehdä. Aargh.

Äiti jo puolivitsillä lupasi päästää mut Sapporoon johonkin design-yliopistoon vaikka jo ensi vuonna, mutta mä en tiedä haluanko millekään luovalle alalle. Tai siis totta kai haluan! Haluan enemmän design-alalle kuin millekään muulle, mutta on ihan eri asia, onko siinä järkeä. Haluaisin kuitenkin saada niitä töitäkin.

Koiruuksia ja kuvakertomuksia

» kynät F, 2B ja 3B
» n. 2h yhteensä

+ Ensimmäinen koirajuttu varmaan miljoonaan vuoteen minun kynästä. En ole piirtänyt niitä juuri yhtään, siksi olen aika tyytyväinen tähän, varsinkin "naamaan". (vai mikä se koiralla on virallisesti??)
- Kolmiulotteisuus ja eloisuus jäi vähän puuttumaan, koska kikkurakarva ei ollut mulle missään nimessä helppo piirtää.

Toinenkin kaveri vietti synttäreitään minun pakoillessa kotimaatani. Piirsin hänelle yhden hänen villakoiristaan. Söpöjä, mutta vaikeita piirtää. Ignooratkaa yläreunan kiekura, se on onnittelutekstin jäänne: ei ollut skannereita tai kehittyneitä kuvanmuokkausohjelmia saatavilla.

Kirjoitan tätä Tokiossa *edit: viimeistelin Helsingissä, hotellin WLAN petti*, joka on uskomaton paikka. Kahdessa päivässä ei ehdi kiertää siitä murto-osaakaan, mutta olen vaikuttunut. Hukassa ja niin vähän kotonani kuin voi olla, mutta vaikuttunut. En ikinä osaisi asua siellä, mutta menisin mielelläni uudestaan vähän pidemmäksi aikaa nähdäkseni, mistä muusta kaupungissa on kyse kuin ruuhkaisista risteyksistä, miljoonista värikkäistä valoista, pilvenpiirtäjärivistöistä ja mitä yllätyksellisimmistä pikku puodeista - niitä diorgucciarmani-ökyostoskatuja unohtamatta.

Takana on kuukausi Hokkaidon saarella. Siellä pohjoisessa, Japanin Lapissa, Sapporon kaupungissa ja vähän muuallakin. Sapporo on ihan erilainen paikka kuin Tokio, kaikessa moderniudessaankin paljon "aidommin" japanilainen, ja vaikka sielläkin on se kaksi miljoonaa ihmistä, sen kaupungin pystyy ihmismieli pitämään kasassa ja hahmottamaan. Siellä on yksi ydinkeskusta, yksi päärautatieasema, kolme linjaa metroja. Se on valtava, kun näköalatasanteelta katsoo, mutta sillä on selvät rajat, sen pystyy näkemään kerralla kokonaisuudessaan. Ei sillä, etteikö jäänyt suuri osa kaupungin salaisuuksista meiltäkin piiloon.

Kuvia saatte myöhemmin vähän lisää, mutta tässä muutamia Sapporosta. Rautatieaseman näköalatornista, jossa vasta tajusin miten isosta kaupungista on kyse. Baseball-pelistä, jossa 25 000 fania lauloi täysillä joukkueelleen trumpettiorkestereineen koko ottelun ajan, ja me ulkopuoliset länsimaalaisblondit siellä elimme mukana parhaamme mukaan. Eläintarhasta, jossa jääkarhut odottelivat Sapporon talven metrikinoksia. Matka Japaniin oli mahdollisuus, josta olen todella kiitollinen. Opin, näin ja koin niin paljon uutta.

Japanista päivää

Siinä teille pieni väläys siitä, mitä olen piirrellyt. Virallinen versio tulossa sitten myöhemmin, kun pääsen kotiin skannaamaan. Saa huudella jos tunnistatte ;) Lisäksi olen aika hyvässä vaiheessa lemmikkikilpailun palkintotyötä ja kaverin syntymäpäiväksi valmistuu hänen villakoiransa kuva. Olen ehtinyt käymään kahdessa taidemuseossa, joista toisessa oli japanilaisille ah-niin-exotique eurooppalaisia tauluja ja toisessa itse asiassa aika inspiroiva Kissat taiteessa -näyttely ja paikallisen taiteilijan töitä. Itsekin innostuin kokeilemaan kissajuttuja vähän erilaisella tekniikalla kuin yleensä, mutta siitä lisää kun saan siirrettyä kaikki kuvat koneelle. Tänään alkoi jonkinlainen Design Week, jonka tapahtumia on tarkoitus käydä katsomassa. Esitteestä en ymmärtäny mitään, mutta jotain siellä on "from people who work in the fashion, architecture and design field.".

Japani on hassu maa. Käsitykseni siitä ovat toisaalta muuttuneet, toisaalta vahvistuneet kuluneiden kahden ja puolen viikon aikana. Täällä suomalaiset ovat todella hyvässä maineessa, ja Muumithan ovat tosi in aina ja kaikkialla. Englantia ei hirveästi osata, mutta hyvin ollaan selvitty, vaikka kala-allergiani kanssa on vähän vaikeaa löytää sopivaa ruokaa. Ihmiset ovat kohteliaita ja tosi mukavia, olen muutaman paikallisen kanssa päässyt illalliskutsuilla enemmänkin juttelemaan ja Suomi-tieto on heillä yllättävän hyvin hallussa. Matti Nykänen oli tuttu juttu. Suomenkielisiä sanoja olen bongannut ympäri kaupunkia. Kampaamo nimeltä Kiitos, Suomi-kauppa nimeltä Vaasä (salmiakkia!), minä perhonen -niminen tuotemerkki ja matkalaukun design-lukkoja, joissa luki Luonnos.

Nähtävää on riittänyt. Eläintarhaa, temppeliä, ostoskeskuksia. Baseballia ja futsalia. Vielä toiset kaksi ja puoli viikkoa jäljellä. Vaikka kavereita on ikävä, olen sopeutunut ihan hyvin. Tässä vaiheessa ei enää tunnu oudolta olla täällä, päinvastoin. Puhuvat rekat, kävelijöille kumartelevat rakennustyömaalaiset ja naapurissa tenniskenttiä pesusienillä kuivaavat nuoret ovat ihan jo arkea, mutta siitä huolimatta jokin aina jaksaa yllättää melkein päivittäin.

Liebster Blog + terveisiä

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Palkinnosta kiitos Jennille finger{p}rints-blogista! Mikäs sen sopivampaa kuin jakaa tämä saksankielinen palkinto eteenpäin Saksasta käsin. Se lähtee eteenpäin seuraaville blogeille:

1. Kynänjälkiä
2. My Blog, My Art
3. My Sketching And Stuff
4. Twenty Four
5. Synteettinen Sivellin

Mulle kuuluu hyvää. Huomenna on viimeinen työpäivä, ja olen ihan rehellisesti tykännyt työstäni. Isäntäperheestä myös. Kotiin on ihan kiva päästä välillä, viikon päästä lennän jo jossain Aasian yläpuolella. Kaipaan Suomesta vähän hassuja asioita, kuten sanomalehteä, rasvatonta maitoa ja kaupan hyllyille muutakin karkkia kuin Haribolöllöjä. Haluan kotiin, ja kuitenkin haluan jäädä tänne loppuelämäkseni. Kun ei siellä kotona tapella kastanjoista leikkipuistossa, katsota jalkapalloa ostoskeskuksen ruokalassa, kirjoitella suomenkielisiä viisauksia saksalaisen facebook-tunnuksilla tai syödä jäätelöbaarissa.

Terkkuja talliorjalta!

Sisältää hevosaiheista tekstiä. Sinua on varoitettu.

Piirtämään en ole ehtinyt, mutta matkajuttuja halusin päästä päivittämään. Reissu on sujunut tähän mennessä loistavasti, jos ei lasketa lukuun sitä, että korvani meinasivat räjähtää lentokoneessa, ja olen voittanut isäntäperheen pojat FIFA12:ssa vain kerran :D Takana on suurin koskaan näkemäni ilotulitus, illanviettoa Bremenissä, suomen ja saksan tärkeimpien (köh) sanojen opettelua puolin ja toisin sekä kaksi päivää tallitöitä.

Työskentelen joka päivä, lukuun ottamatta lauantaita, klo 8-13. Tehtäviini kuuluu lähinnä tallin siivoaminen - talli tosin on puhtain koskaan näkemäni - ja hevosten talutus laitumelle ja takaisin. Lisäksi on vaihtelevasti muunlaista puuhaa, esimerkiksi tänään olin säätämässä erään operoitavan hevosen nukutusaineen annostelua eläinlääkärin apuna. Vaikka suurin osa työstä koostuu siitä siivoamisesta, minulle riittää palkinnoksi jo se, kun pääsen taluttamaan hevosia pitkin kauniita peltomaisemia aamuauringossa. Puhumattakaan siitä, kun minut tänään päästettiin satulaan asti...

Tämänpäiväinen ratsastus voi tosin jäädä ainoakseni täällä, sillä varsinkin alkuviikko on kuulemma täynnä työtä. Se ei haittaa, sillä meillä on pitkät, vapaat iltapäivät ja illat rentoutua ja viettää aikaa uusien kavereiden kanssa. Uutta viikkoa innolla odotellen!

Dr. House

» 3 iltaa
» kynät HB, F, 2B

+ Tunnistettavuudessa selkeää edistystä. Olen erittäin tyytyväinen kasvoihin ja työhön kokonaisuutena.
- Silti en saanut vangittua silmiin sitä Housemaista katsetta... Kirjaimistakaan en saanut ihan tasaisia. Mutta pikkuvikoja :)

Nopeasti ja tehokkaasti piirretty työ. Missaan kaverini synttärit, koska lähden reissuun, ja päätin muistaa häntä lempisarjansa tähdellä. Tämä mies muuttaa siis huomenna toiselle puolelle kaupunkia, huu. Olen tyytyväinen, vaikka silmistä jäikin puuttumaan "se jokin". Hahmon kyllä tunnistaa mielestäni aika hyvin, ainakin näin sarjaa seuraamattoman silmin.

Ylihuomenna lähtö. Sain jo melkein kaiken pakattua, ja matkalaukkuun jäi varaa vielä puolitoista kiloa, käsimatkatavaraan yli kahdeksan. Olen aika ylpeä: otetaan huomioon, että mulla on mukana tallikamat, sis. metallikärkiset jalkaan laitettavat koon 42 kanootit. Mahtuupahan paljon nallekarkkeja mukaan paluumatkalla!

Poniluonnos & matkakartoitusta

Mun ei alun perin edes pitänyt postata tätä vielä. Kuitenkin, kun tajusin sen olevan keskeneräisyyksistäni ainoa ajankohtainen, päätin vaihteeksi esitellä miltä näyttävät luonnokset minun pöytälaatikossani. Luonnostelen työt yleensä lyijytäytekynällä, sen jälkeen hahmottelen ääriviivat kuntoon tavallisilla kynillä paremmiksi ja lopuksi värittelen ja varjostan.

Ja miksi tuo kuva on ajankohtainen? Asiahan on niin, että blogi jää pienelle hiljaiselolle ainakin piirrosten osalta. 20.9. lähden ulkomaille: koulu järjesti muutamalle onnekkaalle ysiluokkalaiselle TET-paikan Saksasta. Minä olen yksi heistä, ja lähden nyt suorittamaan työharjoitteluani saksalaiselle heppatallille. Helmikuussa meille tulee sitten eräs saksalaispoika vastavierailulle, niin ikään työharjoitteluun - tuskin tallitöihin kuitenkaan!

Kun palaan, olen pari päivää Suomessa, minkä jälkeen otamme perheen kanssa suunnan kohti Japania. Siellä kuluukin viisi viikkoa, ja kotiin tulemme isänpäivän tienoilla. Mä en ole ikinä käynyt Japanissa, joten odotan innolla myös tätä matkaa - vuorokauden matkustusta lukuun ottamatta... Siitä kuitenkin lisää vasta myöhemmin.

Adam Lambert

» ikuisuusprojekti koko kesältä
» kynät HB, F, 2B ja 6-8B

+ Kokonaisuudessaan aika hyvin onnistunut. Vaatteiden valoihin ja varjoihin olen tyytyväinen, ja kasvoistakin ihan tunnistettavissa.
- En kuitenkaan saanut silmiä ihan just oikean näköisiksi ja oikeille kohdille. Hiustyylikin on vähän vanhentunut nykytilanteeseen verraten, sekin vaikeuttaa tunnistamista.

Kuten erittäin luovasta otsikoinnista (ja toivottavasti myös itse piirroksesta) voi päätellä, että Adam Lamberthan se siinä. Ette arvaakaan montako kertaa jouduin piirtämään milloin silmät, milloin nenän uudelle paikalle, enkä siltikään ole niihin silmiin tyytyväinen. Naaman molemmat puoliskot ovat ihan näköisiä silloin, kun toisen puolikkaan peittää, mutta niiden yhteistyö ei ole niin hyvää kuin tahtoisin.

Mulla on siis vaikeuksia saada piirtämiäni ihmisiä näyttämään itseltään, ja sitä onkin tarkoitus harjoitella. Otan mielelläni vastaan toiveita (julkisuuden) henkilöistä, joita te haluaisitte nähdä piirrettyinä :) Yhtä työläitä piirroksia kuin tämä tuskin ryhdyn tekemään, mutta kasvoja sen verran, että saan niistä vaikka kollaasin johonkin postaukseen, ehkäpä arvausleikin kera.